lauantai 1. huhtikuuta 2017

Elossa ollaan


Minulla on ollut oikeastaan tämän vuoden ajan normaalia enemmän tekemistä hevosten saralla, kuten olen varmaan aikaisemmin asiasta maininnutkin. Olisi vaikka mitä kirjoiteltavaa, mutta koska aikakaan ei kaikkeen aina riitä ja on ollut pakko pitää kiinni riittävistä yöunista (vaikkei sekään ole aina oikein toteutunut suunnitellusti), niin blogi on ollut se, joka kärsii tästä ensimmäisenä. Parhaimmillaan päivät ovat olleet aika tiukkaan aikataulutettuja, alkaen aina klo 05:00 herätyksestä, josta 06:00 töihin ja tallihommien ääreen, jotka jatkuvat aina sinne klo: 13:00 asti. Sen jälkeen olen ratsastanut Deen tai jonkun toisen hevosen kotitallillani ja tämän jälkeen suunnannut auton nokan kohti valmentajani tallia, jossa ruokin myös hevoset, siivoan tallin ja liikutan ne, mitkä minun on määrätty liikuttaa - joko ratsain tai juoksuttaen. Sen jälkeen on voinut olla vielä 1-2 hevosta illalla, ja lopulta vasta klo: 21:00 olen saapunut viimein kotiin. Onkin varmaan aika selviö, että siinä vaiheessa sitä on vain syönyt vielä jotain kevyttä ja pään tyynyyn saatua sammunut saman tein. Väärinkäsitysten välttämiseksi, tämä ei todellakaan ole valitusta, vaan tykkään päivistäni niiden pituudesta ja välillä fyysisestä rankkuudesta huolimatta todella paljon! Ja kyllähän tämä työn määrä alkaa näkyä tuloksinakin - koen, että olen saanut tämän vuoden aikana niin paljon hyvää kokemusta hevosen selässä, että kehitys on sokeammankin nähtävissä! Pyrin kuitenkin pitämään myös välillä päiviä, jolloin hengähdän enemmän - ratsastan vain Deen ja ehkä maksimissaan jonkun toisen hevosen. Palautuminen on oikeasti hirveän tärkeää - sitä helposti vetää itsensä piippuun, kun intona painelee menemään liian pitkään.


Deen treeneistä täytyy tehdä jonkinlaista koostetta viimeiseltä melkein kolmelta viikolta, sillä turhaa enää jälkikäteen hirveästi yksittäisiä treenejä liian yksityiskohtaisesti käydä läpi. Mutta normaalien oman ykkösvalmentajani Marikan estetreenien ohella olemme Deen kanssa käyneet nyt kaksi kertaa Piia Pantsun valmennuksissa Ainossa myös. Pantsun treeneissä Dee on ollut paljon jännittyneempi, kuin kotona - uskon sen johtuvan siitä, kun se on niin herkkä hevonen ja muistaa vuoden takaisi ikäviä kokemuksia, joita juuri näissä treeneissä kävi, kun treenit ovat raskaita ja sen on ollut vaikea niistä tehtävistä suoriutua, ja meidän yhteistyö on ollut aika riekaleina ja luottamus puolin ja toisin kadoksissa. Se yhdistää vanhat muistot edelleen ja jännittyy, kun se viedään samaan tilanteeseen ja se kuulee Pantsun äänen. Kisoissa se ei ole lainkaan samanlainen. Mutta jännityksestä huolimatta molemmilla Ainon reissulla olemme saaneet hyviä fiiliksiä, ja toisella kerralla jo selkeästi nousujohteisempaa eli rennompaan suuntaan menossa sielläkin. Piia on ollut tyytyväinen näkemäänsä ja todennutkin, että ihan eri hevonen kuin vaikka vuosi tai reilu takaperin! Piia ei ole kuitenkaan vielä nähnyt parhaita paloa, mitä Dee on jo suorittanut kotona, sillä kotitreeneissä olemme nyt reilu kuukauden hypänneet niitä 130cm tehtäviä. Ei mitään kovin vaikeaa ja monimutkaista, taikka pitkiä ratoja, mutta paljon suhteutettuja linjoja suorilla ja kaarevilla eri väleillä. Dee on ollut kokoajan parempi ja parempi, tosin vielä vähän huolimaton jaloistaan, ja kolauttelee jonkin verran puomeihin - joka kyllä johtuu isona osana myös itsestäni, koska teen vielä tuon tason tehtävissä liikaa raakoja virheitäkin. Sen into on kuitenkin niin ihanaa tällä hetkellä - ei puhettakaan jarrutteluista, vaikka tuo sen isommillekin oksereille! Se on joka kerta sillä mielellä, että "tästä yli vaan!" :) Ja tottakai kun mitä enemmän tällaisia onnistumisia ja tunteita koen itse selässäkin, sitä enemmän saan itsevarmuutta ja tätä kautta rentoutta omaan ratsastukseenikin. Kuukausi sitten olin tosi hermostunut, kun valmentaja nosti esteet 130+ korkeudelle ja sanoi, annappa tulla samat tehtävät. Nyt, kun lähestyn isompaa tehtävää, koen oloni todella rauhalliseksi ja keskittyneeksi, isommatkin tehtävät näyttävät omaan silmään houkuttelevilta ja tiedän, että me kyetään ratkomaan niitä. Aika hienoa!


Kisoissa huomaan radalla, että en kykene samaa rentoutta säilyttämään. Tänään hyppäsimme Deen kanssa Riders Inn:ssä jälleen kisoissa, ja tällä kertaa luokkana oli 110cm. Esteet näyttivät aika pieniltä, tuskin niistä suurin osakaan oli ihan mitoissaan tai sitten vain oma silmä pettää, mutta tehtävää siellä oli linjaa toisen perään. Tein saman virheen, kuin aikaisemmissa kisoissakin, eli lähdin liikkeelle käsijarru päällä. Vasta kakkosen jälkeen uskalsin laukata ja vähän enemmän rentoutua ja loppu rata menikin todella kivasti, vaikka yksi puomi sieltä matkaan pienestä kolahduksesta tulikin ja korjailtavaa löytyy. Deehen olen kuitenkin niin tyytyväinen! Se oli ensimmäistä kertaa ikinä verkassa hypyissä todella todella cool. Se malttoi odottaa, mutta sain sen hyvin jalan eteen ja pääsin tekemään todella tasaisia lähestymisiä. Myös esteen jälkeen oli jo huomattavan paljon vähemmän juoksemista, mutta edelleen minun pitäisi saada se esteen jälkeen nopeammin takaosalle. Radalla Dee ei ollut heti ihan jalan edessä - koen tuon Riders Inn:in sisäkaudella olevan verkkamaneesin etäisyyden ongelmallisena meille, kun tuntuu, että se vire minkä sait verkassa aina lässähtää siinä tarpomisessa pitkän matkan takaa kilpailuareenalle... tässä näkyy myös oma kokemattomuuteni, en uskalla virittää hevosta uudestaan oikein ennen suoritusta itse kisa-areenalla, vaan vähän odottelen hiljaa omaa vuoroani ja lähtömerkinkin jälkeen lähden vain nätisti laukkailemaan hevosen kanssa ensimmäiselle esteelle. Ollaan vähän unessa siinä vaiheessa... En silti voi olla tyytymätön suoritukseen, vaikka tällä kertaa vähän enemmän onkin korjattavaa. Tässä vaiheessa vuotta ja kaikkien vaikeuksien jälkeen meidän tilanne on vaan nyt niin äärettömän hyvä, jollaista en uskaltanut vielä vuoden alussa edes odottaa!

Alla video tämän päivän 110cm radasta

Linkki 

Nyt on suunnitelmissa hetken aikaa jatkaa näitä 110cm ratoja ja katsotaan sitten, kun alkaa kisatilanteessakin tekeminen näyttää samalta kuin kotonakin, nousua 120cm luokkiin. Seuraavaksi jatkamme kisailua varmaankin viikon päästä Ainossa.

4 kommenttia:

  1. Mä en pysty olrmaan taas kommentoimatta, miten toi laukka on kuin eri hevosen airmpaan verrattuna!

    Koskas starttaatte taas koulua? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, liikkuminen on kyllä helpottunut ihan toisenlaiseksi, kun saatiin selkää hoidettua ja ylipäätään vika löydettyä! Vaikka tässä tällä videolla itse huomaan, että laukka ei ole taas ihan niin voimakasta ja pyöreää, koska Dee on tehnyt nyt niin pitkään töitä ja hypännyt aika paljon enemmän, niin se alkaa näkymään.

      Kyllä Deen kanssa oli tarkoitus muutama helppo a tasoinen startti tehdä, mutta mihin väliin ne ehtii usuttaa niin en tiedä, estetreeni ja treenaaminen kohti estekisoja vie jo niin paljon aikaa kalenterista, että sitten ne sileän päivät on lähinnä "vain" jumppaamista ja siirtymisien, ja tätä kautta kontrollin hiomista. Ehkä me mennään taas kylmltään vaan joku kotikisa, niinhän me ollaan tätä koulua harrastettu tähänkin asti :D

      Poista
  2. Millanen kuolain D:llä olikaan nyt hypätessä, Gägi suoralla kumisuuosalla? Sitä vissiin käytetään vaik yhdellä ohjalla? Onko kauhean kova, että tuntuuko ollenkaa hevosen suuta ja tukeutuuko D kuolaimeen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen kuolain kuin nathe gag, eli joo, suoralla keskeltä kapenevalla kumisuuosalla, joka taipuu vähän. Sitä voi käyttää sekä yhdellä, että kahdella ohjalla. Meillä toistaiseksi tuo yhdellä ohjalla on toiminut hyvin ainakin näin alkuun, mutta nyt ajattelin kokeilla kahdella ohjalla tätä kuolainta seuraavaksi myös, jotta voisin sileällä vaikuttaa hevoseen ilman gägin vaikutusta. Ja juurikin siitä syystä, että nyt viime viikolla huomasin Pantsun treeneissä, että sileällä en saa riittävää tukea edestä eli ihan vähän hevonen pakoilee tuntumaa. Hyvä tuntuma löytyy vasta sitten, kun aletaan hyppäämään, mutta haluaisin hevosta rennommaksi jo heti alkuaskelista lähtien ja luottamaan käteen paremmin. Tämä gägi ei ole kauhean kova suuosansa myötä, vaan se on aika miellyttävä vaihtoehto suuhun joka on tosi herkkä, mutta tarvitsee sen lisä jarrun siellä esteiden välissä, kun adrenaliini on korkeammalla. Uskon, että kun saamme hevosta vielä rennommaksi hypyissä ja hyviä hyppykokemuksia lisää, niin tästä kuolaimesta voisimme ehkä joskus palata takaisin peruskuolaimiinkin.

      Poista

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017