perjantai 14. huhtikuuta 2017

Hyvää pääsiäistä!


Viimeinen kuukausi on mennyt vähän niin ja näin isomman flunssan kourissa - tuntuu, että tämä on joka keväinen ongelma, en koskaan säästy siltä. Mutta tänä vuonna tilanne on pitkittynyt, ja ihan suoraan siitä syystä, etten riittävän ajoissa ymmärtänyt hiljentää tahtia. On ollut niin kiva tehdä, paljon kivoja hevosia ja ratsastus vaan sujuu ja soljuu, niin ei ole meinannut malttaa. Siitä sitten on joutunut maksamaan.

Deen kanssa treenit sujuvat älyttömän hyvin. Olimme eilen ja toissapäivänä Ainossa Piia Pantsun treeneissä, ja ensimmäisenä päivänä päästii ulkona hyppäämään pitkästä aikaa! Eilen Suomen ihana kevätsää pakotti sisätiloihin. Etenkin keskviikkona ulkokentän treeneissä Dee oli jotenkin lähellä maagisen hyvää ratsastaa! Se oli nyt niin lähellä sitä, että homma alkaisi toimimaan ihan ajatuksen voimalla. Ja jotenkin se oma hyvä flow ratsastamiseen nyt vaan tulee vahvemmaksi sen myötä. Pystyn keskittymään, hevonen keskittyy ja molemmat rentoudutaan ja uppoudutaan vastan tuleviin tehtäviin. Tehtiin paljon jumppaa ja kontrollia mm. kahdella pystyllä, jotka olivat kaarevalla linjalla. Ennen ensimmäistä pystyä piti tehdä voltti oikealle, sitten hyppy, hypyn jälkeen kaarella kahden pystyn välissä voltti vasemmalle ja hyppy, ja vielä tokan pystyn jälkeen voltti oikealle. Ja toki myös sama tehtävä toisin päin. Oli ihan älyttömän hyvä tehtävä meille molemmille! Dee oli super terävänä ja varovainen ja lopulta pystyt nostettiin 130cm korkeudelle, ja oli aika mieletön fiilis, kun homma vaan sujui. Piia oli tyytyväinen ja sanoikin, että sieltä tuli jo pari tosi hienoa hyppyä nyt ja tokaisi, että tuolla hevosella on ponnua, ja kun saadaan sitä vieläkin rennommaksi, niin se tekniikkakin paranee, kun se uskaltaa tehdä sen hypyn rehellisesti selän läpi.

Teimme myös paljon hommia kavaleteilla, joissa piti ratsastaa erilaisia askelmääriä. Sekin sujui aika vaivattomasti, paitsi erään valmiiksi jo ahtaan kolmen askeleen väli ei enää Deeltä onnistunut neljällä askeleella ja siihen Piia sanoikin, että tuo on vain selkeää voiman puutetta vielä.

Lopulta tulimme radan, jossa oli mukana pikkuinen vesimatto ns. "vesiesteenä". Meno tuntui hyvältä,  ainoastaan yhdelle lankulle Dee jäätyi, se näki sen vähän liian myöhään ja itse en ollut jalalla riittävästi tukemassa ja tein vanhan virheeni, eli heitin vähän ohjaa pois ja siihen tuli stoppi. Toisella kertaa jo kuitenkin reippaasti yli ja lopulta, kun tulimme radan vielä toiseen kertaan, oli se jo tosi rento suoritus ja olin tosi tyytyväinen sekä omaan ratsastukseen, että etenkin hevoseen. Piialta tuli kommenttia, että tilanne alkaa olemaan niin älyttömän hyvä, että nyt keskitytään lisää minun istuntaan ja vaikuttamiseen hevosen selässä ja sainkin ohjeeksi seuraavalle päivälle lyhentää jalustimia kunnolla, hyppään kuulemma liian pitkillä jalkkareilla, joka vaikuttaa siihen, miten olen esteen päällä mukana hypyissä.

Seuraavana päivänä sisällä hallissa aloitettiin hommat puomeilla, jotka olivat ns. siksakkina sijoiteltu, jolloin jokaisen puomin päällä tehtiin laukanvaihto uuteen suuntaan. Erittäin vaikea tehtävä Deelle ja jo viimeksi teimme tällaista tehtävää kavaleteilla, ja etenkin vasemmalta oikealle vaihdot eivät meinanneen tulla läpi ollenkaan. Nyt kuitenkin tehtiin monta ihan super rentoa rundia, ja Dee oli niin hyvän tuntuinen ajoittain. Päästiin puomille rennolla laukalla ilman rytmimuutoksia, vaihdon pääsin tekemään vain siirtämällä painoa uuteen suuntaan ja taas matka jatkui vaihdon jälkeenkin rentona seuraavalle puomille, josta samalla tavalla vain hiukan painoa uuteen suuntaan siirtämällä laukka vaihtui tosi rennosti ja helposti. Dee ei olekaan vielä ikinä ollut näin hyvä vaihdoissa. Ne on sille ollut aina todella haastavia, joissa se jännittyy, heittää selän alas ja luiskahtaa alta pois kuin saippua.

Kun aloimme tulemaan verkkaesteenä pystyä, en meinannut millään alkuun saada laukkaa kuntoon. Jäätiin vähän kaarteeseen himmaamaan ja sieltä onkin sitten todella vaikea edetä perille asti. Huomaa, että kun pääsi edeltävänä päivänä edes sen yhden kerran ulos laukkaamaan ja treenaamaan, niin homma tuntui heti jotenkin hankalemmalta sisällä maneesissa, kun seinät tulevat niin nopeasti vastaan. Sitä jää automaattisesti liikaa kädellä himmailemaan. Tässä kohtaa minun oli vain otettava itseäni niskasta kiinni, uskaltaa laittaa se jalka lähelle ja uskaltaa laukata kaarteen läpi. Piia puhuikin paljon siitä, että se ei saa juosta, mutta sen laukan laatu pitää olla terävä kaarteiden läpi. Lopulta hypyt alkivat sujumaan jo todella kivasti, sieltä tuli taas monta hyvää leiskautusta ja Dee oli suhteellisen rennon oloinen!

Lopulta jälleen suoritettiin pieni rata, jossa oli mm. muutama suhteutettu linja, esimerkiksi pystyltä kaarevalla uralla hieman kohtaava yhden askeleen pysty - pysty -sarjalle, viisi askelta vähän eteen okserilta pystylle tiukemman kaarteen jälkeen, sekä vielä kahden askeleen okseri - pysty -sarja. Yksittäisinä esteinä olivat erittäin kapea valkoinen pysty ja sininen okseri, jossa alla tavaraa. Tämä kapea pysty oli radan ensimmäinen este, ja siihen olisin jälleen saanut olla itse oikeasti vahvana varmistelemassa, kun kerran tiedän, että vähänkään erikoinen ja erilainen este, niin tuo kyllä spookaa.  Etenkin, kun rata oli heti alkuunsa 110cm tasolla, niin se laukka pitää olla kunnossa ja ajatus eteen päin. Kuten varmaan moni tässä muistaakin pari viimeistä kisaa, joissa olen lähtenyt käsijarru päällä himmaillen radalle. Niin tein nytkin, taas, mikä tavallaan oli hyvä juttu, koska nyt pääsimme korjaamaan tilanteen. Sieltä tuli se yksi seis ensin sille kapealle pystylle, kun vaan nypin nypin ja nypin. Uudella pitkällä lähestymisellä laukka kuntoon, kunnolla hevonen pohkeen eteen ohjalle, tuki loppuun asti ja hommassa ei ollut mitään ongelmaa. Ja loppu rata sujuikin ihan todella todella hyvin ja ratsastin kerrankin nappiin ensiyrittämällä kaikki suhteutetut linjat. Niistä tulikin paljon kehuja ja myös siitä, että oma estesilmäni on tänä päivänä jo todella todella hyvä ja uskallan ratsastaa loppuun asti, teen vähemmän turhaa siellä selässä, uskallan rentoutua ja antaa hevoselle työrauhan. Piia jos kuka on nähnyt meidän ne pahimmat päivät - oikeastaan tuntuu, että meillä ei ole vielä ennen tätä kevättä koskaan mennyt Piian treenit putkeen, vaan aina ollaan oltu enenevissä määrin ongelmissa ja tekeminen on ollut yhtä taistelua. Vielä kun löytyisi tämä sama rentous siellä kisatilanteessa. Mutta sehän ei tule muuten, kuin vain tekemällä lisää ja lisää ratoja alle. Toistot ja sitä kautta kehittyvä rutiini on se, mitä pitää saada paljon lisää.

Valitettavasti treeneistä ei ole minkäänlaista videomateriaalia tällä kertaa näytille - musta on tullut ihan tylsä bloggari ja siirtynyt liikaa tähän old school tyylii, aikaan kun blogia kirjoiteltiin ilman mitään kuvamateriaali :D Tällä kertaa olimme Deen kanssa kaksistaan reissun päällä molempina päivinä, joten siksi videoiden uupuminen.

Sen sijaan huomenna suuntaamme Ypäjälle kisoihin ja sieltä saadaan taas videomateriaalia, että miltä se meno nyt tällä hetkellä näyttääkään. Kisojen jälkeen ensi viikolla Dee menee klinikalle selkäkontrolliin ja kevät huoltoon tsekkaamaan, että kaikki on nyt niin kuin pitääkin. Mahdollisesti selkä hoidetaan, sillä nyt olemme hypänneet paljon ja isoa. Tämä tuo jälleen viikon kävelytauon ja sitten toisen viikon, jolloin hevonen työskentelee vain maastakäsin ilman painoa selässä. Lyhyt tauko tuskin tekee huonoa tähän väliin ja sen jälkeen voikin taas jatkaa treenejä normaalisti ja suunnitella treenejä ja kisakalenteria eteenpäin. Deen selkä ei siis ole ottanut takapakkia treeneissä, mutta sen ongelma on edelleen tunnettavissa oman takapuolen alla sitä ratsastaessa. On asioita, jotka tekevät suorittamisen vaikeaksi ja koska kuitenkin edelleen me eletään sitä vaihetta, kun hevonen toipuu ja sen lihaksistoa yritetään rakentaa selkään uudelleen vuosien ongelmien jälkeen.

Sellaisia kuulumisia tähän väliin! Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Ulkoasun tarjoaa Veera Junttila, Lunar Graphics 2017

INSTAGRAM @HEIDIPATSI