lauantai 9. syyskuuta 2017

Kaikella aikansa


Viimeinen reilu vuosi on ollut siitä erityinen, että olemme matkustaneet enemmän, kuin yhteensä aikaisemmin elämäni aikana. Se, että tällainen on mitenkään ollut mahdollista on kiittäminen Norwegianin älyttömän halpojen lentojen - se, että pääsee esimerkiksi mihinkään päin Eurooppaa lentämään edes takas muutamalla kympillä on jotenkin ihan järjen vastaista, kun pelkästään vaikka Helsingissä taksilla ei samaan hintaan pääse juuri mihinkään. Osittain on kyllä myös kuitenkin kiittäminen puolisoni hannu hanhimaista tuuria löytää näitä edullisia lentoja yhtään mihinkään, mm. meidän Palaun lennot lyötiin kiinni, kun huomattiin, että lentojen hinnoittelussa oli käynyt "pieni" pilkkuvirhe... :D Kuluneen viikon aikana kävimme jälleen tervehtimässä Torsti -poikaa laitumella muiden suunnitelmien ja menojen ohella. Matkalle osui tällä kertaa mielettömän lämpöiset ja aurinkoiset kelit, parhaimmillaan mittari näytti +25 astetta, kun terassille istahdettiin juomaan vähän jotain viilentävää!

Matkustelun myötä on tullut mietittyä paljon asioita, omaa hevosharrastustilannetta, elämää ja kaikkia tulevaisuuden suunnitelmia.  Päällimmäinen kysymys on ollut se mitä haluan, ja tottakai yhteisessä taloudessa parisuhteessa eläessä myös se, mitä me haluamme. Viimeinen vuosi on ollut siitä suurien muutoksien ympäröimä, että on joutunut tekemään paljon isoja päätöksiä asioiden suhteen, kun kaikkea ei voi vain saada samaan aikaan - on maksettava hinta siitä, että voi saavuttaa jotain muuta ja osattava luopua myös jostain vanhasta. On puntaroitava mitkä asiat priorisoin elämässäni tärkeimmiksi, ja vaikka niin tärkeitä hevoset ovatkin itselleni aina olleet, olen vain vuosien myötä tullut enemmän varmemmaksi siitä, että tärkein asia elämässäni nyt ja toivottavasti aina tulee olemaan meidän parisuhde, jossa meillä on kivaa. Tärkeintä mielestäni elämässä on olla onnellinen ja entistä hienompaa se on, jos onnen voi jakaa jonkun toisen kanssa. Vaikka päätösten tekoja ennenkin asioita on puntaroitu tarkkaan ja lopulta asiat on "lyöty lukkoon", niin aina joutuu myös muistuttamaan, ettei elämä mene juuri koskaan niin kuin olisi ajatellut, halunnut tai suunnitellut. Ja tuon muistaminen ja ennen kaikkea sisäistäminen tuo ainakin itselleni sen mielenrauhan - kaikella on tarkoituksensa ja asiat tapahtuvat niinkuin niiden kuuluu tapahtua. Itse pitää vaan olla rehellinen sekä kärsivällinen, nauttia ja iloita kaikesta mitä on tässä hetkessä nyt, eikä liikaa stressata kaikkea tulevaa. Tätä joutuu kyllä muistuttamaan itselleen tuon tuosta.



Vaikka ehkä joku on voinut vähän aavistella fiiliksiäni tässä viime aikoina - siis viimeisen parin vuoden aikana - niin tällaiset muutoksien mietteet ovat olleet myös bloggaukseni kohdalla pinnalla ajatuksissani. Mieli muuttuu ja aaltoilee kaiken aikaa ja kuitenkin nytkin nautin kirjoittelusta tosi paljon. Valitettavasti blogimaailman raadollisuus on tehnyt tehtävänsä myös minun bloggaamiseni ja kirjoitusintoni kohdalla, halusin sitä myöntää tai en. En uskalla ja aina halua jakaa heppatapahtumia samalla antaumuksella mitä joskus olen tehnyt ja mitä tein blogini "kulta-ajoilla", vaikka paljon olisi kerrottavaa ja tapahtumaa kerrottavana ja niiden myötä yhtä mielenkiintoista tekstiä olisi mahdollista tuottaa edelleenkin. Ja haluaisin olla niin rento ja huoleton kirjoittamisieni suhteen kuten silloin joskus olin.

Aina kun saan jostain napattua jonkinlaisen paremman motivaation kipinän kirjoittamiseen ja blogini kehittämiseen, tulee se sama vanha tuttu märkä rätti naamaan tavalla tai toisella. En välitä näistä märistä räteistä sillä tavalla, että se vaikuttaisi esimerkiksi tekemisiini ja päätöksiini realielämässä ja hevosasioissa - tiedän itse minkä tasoinen ratsastaja, saatika millainen ihminen esimerkiksi olen, eikä se, että Deen kanssa ei ollut happy ending -loppua tee minusta, taidoistani ja mahdollisuuksistani tulevaisuudessa ratsastajana sen heikompaa. Se on minulle aivan sama, mitä mieltä muut ovat ja miten haluavat ratsastustaitoani jauhaa. Olen edelleen niin ylpeä siitä, millaisen hevosen olen pippurisesta Deestä saanut koulutettua ja kuinka hienoja saavutuksia me saimme ja uskalsimme ylipäätään lähteä kokeilemaan ja edelleen löytyy intohimoa jatkaa oppimista ja tekemistä täydellä sydämellä. Olen aina ollut samaan aikaan nöyrä oppimaan, mutta itsevarma tekemään asioita omalla hyväksi havaitsemallani tavalla ja seuraan intuitiotani ratsastuksen ja hevosien suhteen aina oman mieleni mukaan välittämättä muiden mielipiteistä, koska ihan oikeasti niillä vaan ei ole mitään väliä. Toivon, ettei kukaan muukaan anna toisten mielipiteiden vaikuttaa siihen rohkeuteen yrittää ja tehdä töitä asioiden eteen täydestä sydämestä.

Kaikista ikävintä bloggaamisessani on ollut ne hetket, kun huomaan miten tämä harrastukseni kirjoittaa omista ajatuksista hevosista ja omasta harrastamisestani vaikuttaa muiden ihmisten asenteisiin ja suhtautumisiin kohdallani oikeassa elämässä ja oikeissa kasvokkain tapahtuvissa kontakteissa. Olen oppinut huomaamaan, että blogiani lukevilla ihmisillä on jo ennen minuun tutustumista jokin mielipide, ja usein minusta jostain syystä joko pidetään valtavasti tai vihataan suunnattomasti.
Toinen ikäväksi tuntema asia on viime vuosina ollut, että blogini ja bloggaamiseni vuoksi en voi ja pysty harrastamaan hyvällä mielellä ja rauhassa ilman pelkoa siitä, että voin hetkellä millä hyvänsä tulla kivitetyksi julkisesti milloin minkäkin tekemiseni tai tekemättä jättämiseni vuoksi.
Ei niin paljon huonoa, ettei sitä hyvääkin - samalla kuitenkin blogi on myös luonut itselleni mahdollisuuksia, joita en välttämättä olisi muuten saanut. Olen myös kirjoittamisen kautta pystynyt ilmaisemaan ajatuksiani paljon selkeämmin, kuin ehkä näin muuten tulisi tehtyä. Ja kaikkein parasta, olen saanut uusia ystäviä bloggaamiseni myötä!





Kaikella on aikansa. Viimeisen vuoden sisään olen mm. mennyt kihloihin, joutunut lopettamaan ihanan koirani - maailman rakkaimman perheenjäseneni, saanut älyttömän hienoja mahdollisuuksia, joutunut huomaamaan jälleen sen tosiasian että meitä ihmisiä on niin moneen junaan ja näin ollen muistanut, että tärkeimpiä asioita elämässä on myös ystävät, joista kannattaa pitää kiinni, lähtenyt etsimään elämäni tärkeimmälle hevoselle uutta rakastavaa kotia jne.
Blogin historian aikana olen sairastunut pitkäaikaisesti, parantunut, sanonut hyvästit ennen aikaisesti isälleni, kasvanut aikuiseksi, kehittynyt ratsastajana ja hevosihmisenä valovuoden, löytänyt elämäni tärkeimmän ihmisen, oppinut oikeasti mitä tarkoittaa luottamus, rehellisyys ja rakkaus :) kuulostaa ärsyttävän kliseisiltä asioilta osa, mutta tosi asioita, joita voin nyt näin jälkikäteen todeta jo ääneen.
Listaa voisi kirjoitta vielä paljon pidemmästi. Seuraavaksi täytän helmikuussa 30 vuotta ja toivon, että saamme joku päivä oman perheen perustettua...

Ja niin myös päätökseni olen tehnyt Heidin Nelivedot -blogin suhteen - tulevan Helsinki International Horse Show:n jälkeen blogini hiljenee. Haluan kuitenkin suorittaa yhteistyön kunnolla jonka olen luvannut ennen viimeisen pisteen kirjoittamista blogiini ja siksi pari kuukautta jaan vielä jotain hienoja kokemuksiani hepparintamalla täällä bloginkin puolella ja kerron mielelläni ylpeänä kolmantena vuotena peräkkäin Suomen ratsastusurheilun ykköstapahtuman HIHS:n tunnelmista.

Nostan hattua muille bloggaajille, joilta löytyy vielä kipinää tähän touhuun, joka kaikessa hienoudessaan on tosiaan - kuten mainittua ja varmasti sanomattakin huomattua - raadollista. Vielä joskus viisi vuotta sitten uskoin muutokseen, että jos näistä asioista kirjoittelee tai puhuu ääneen, kuinka järjetöntä toisten ihmisten lynkkaaminen ja negatiivisen puheen kylväminen on, että sillä voisi avata jonkun tällaisen ihmisen silmiä ja tätä myötä ohjattua energian johonkin positiiviseen toimintaan. Tätä nykyä sitä on jo osannut täysin sisäistämään sen asian, että kaikkia et tule koskaan miellyttämään, toisaalta ei tarvitsekaan ja kuinka helposti tämä nykypäivän sosiaalinen media antaa sen mahdollisuuden monelle sellaiselle kirjoittamaan, joka ei pysty muuten sanojensa takana olemaan. Enhän minä jaa mielipiteitäni sen vuoksi mitä luulen ja tiedän muiden haluavan kuulla tai lukevan, vaan sitä mitä rehellisesti olen mieltä. Hevoset ja eläimet, niiden pito sekä hoito ovat sellaisia puheenaiheita, jotka herättävät niin voimakkaita tunteita ja lopputulos kommentoinnissa ja yleisessä keskustelussa on usein sen mukaista. Toisaalta se on myös hyvä asia, sillä tämä kertoo siitä, että esimerkiksi nämä kaviokkaat ovat hyvin tärkeitä meille kaikille.






Palataanpa tämän kaiken pohdinnan ja avautumisen jälkeen näihin kuviin ja hetkiin, kun kävimme Torstia moikkaamassa viime maanantaina. On niin ihanaa, kuinka seurallisia nuo kaksivuotiaat ovatkaan olleet joka kerta, kun niitä olemme käyneet katsomassa laitumella. Ja kuinka ihanalla positiivisuudella ne ottavatkaan ihmiset vastaan, tykkäävät kun rapsutellaan ja ovat silminnähden ei pelkästään fyysisesti hienossa kunnossa. Niistä huokuu sellainen hyvä iloinen tunnelma, porukka tulee aina innokkaana vastaan tervehtimään tulijoita ja samalla ne tuntuvat niin tyytyväisen rauhallisilta. Voi olla, että kuvittelen aina, mutta minulla tulee joka kerta tunne, että Torsti tunnistaa kun käyn siellä <3 Tälläkin kertaa se tunki turvan syliin ja nautiskeli seurasta, sekä lähti seuraamaan perässä.

Matkamme alkuperäinen tarkoitus oli ajatuksena se, että ori olisi ollut tähän aikaa jo valmistautumassa oritestiin ja olisimme seuraamassa sitä hommaa vähän paikan päällä - mutta kun ne suunnitelmat kariutuivat, niin aikaa jäi paljon muullekin. Mukava miniloma, joka olikin nyt viimeinen tälle vuodelle - loppu vuosi painetaan duunia niin paljon, kuin jaksetaan. Ensi kerran tavataan Torsti treenitallissa helmikuun alussa vuonna 2018. Siihen asti toivon Torstille hyviä viimeisiä laidunkuukausia ja positiivista aloitusta aikaan, jolloin pojan on aika alkaa opettelemaan aikuisten hevosten asioita ja ratsun taipaleen alkeita. Ei aikaakaan, kun tämän kaverin kyytiin pääsee ensimmäistä kertaa! <3


Ps. HIHS - torstain Finland Finals & International Training Session -lippuarvonnan voitti Susanna! Onneksi olkoon! :) Voittajaan ollaan yhteydessä sähköpostitse!

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot