lauantai 9. syyskuuta 2017

Kaikella aikansa


Viimeinen reilu vuosi on ollut siitä erityinen, että olemme matkustaneet enemmän, kuin yhteensä aikaisemmin elämäni aikana. Se, että tällainen on mitenkään ollut mahdollista on kiittäminen Norwegianin älyttömän halpojen lentojen - se, että pääsee esimerkiksi mihinkään päin Eurooppaa lentämään edes takas muutamalla kympillä on jotenkin ihan järjen vastaista, kun pelkästään vaikka Helsingissä taksilla ei samaan hintaan pääse juuri mihinkään. Osittain on kyllä myös kuitenkin kiittäminen puolisoni hannu hanhimaista tuuria löytää näitä edullisia lentoja yhtään mihinkään, mm. meidän Palaun lennot lyötiin kiinni, kun huomattiin, että lentojen hinnoittelussa oli käynyt "pieni" pilkkuvirhe... :D Kuluneen viikon aikana kävimme jälleen tervehtimässä Torsti -poikaa laitumella muiden suunnitelmien ja menojen ohella. Matkalle osui tällä kertaa mielettömän lämpöiset ja aurinkoiset kelit, parhaimmillaan mittari näytti +25 astetta, kun terassille istahdettiin juomaan vähän jotain viilentävää!

Matkustelun myötä on tullut mietittyä paljon asioita, omaa hevosharrastustilannetta, elämää ja kaikkia tulevaisuuden suunnitelmia.  Päällimmäinen kysymys on ollut se mitä haluan, ja tottakai yhteisessä taloudessa parisuhteessa eläessä myös se, mitä me haluamme. Viimeinen vuosi on ollut siitä suurien muutoksien ympäröimä, että on joutunut tekemään paljon isoja päätöksiä asioiden suhteen, kun kaikkea ei voi vain saada samaan aikaan - on maksettava hinta siitä, että voi saavuttaa jotain muuta ja osattava luopua myös jostain vanhasta. On puntaroitava mitkä asiat priorisoin elämässäni tärkeimmiksi, ja vaikka niin tärkeitä hevoset ovatkin itselleni aina olleet, olen vain vuosien myötä tullut enemmän varmemmaksi siitä, että tärkein asia elämässäni nyt ja toivottavasti aina tulee olemaan meidän parisuhde, jossa meillä on kivaa. Tärkeintä mielestäni elämässä on olla onnellinen ja entistä hienompaa se on, jos onnen voi jakaa jonkun toisen kanssa. Vaikka päätösten tekoja ennenkin asioita on puntaroitu tarkkaan ja lopulta asiat on "lyöty lukkoon", niin aina joutuu myös muistuttamaan, ettei elämä mene juuri koskaan niin kuin olisi ajatellut, halunnut tai suunnitellut. Ja tuon muistaminen ja ennen kaikkea sisäistäminen tuo ainakin itselleni sen mielenrauhan - kaikella on tarkoituksensa ja asiat tapahtuvat niinkuin niiden kuuluu tapahtua. Itse pitää vaan olla rehellinen sekä kärsivällinen, nauttia ja iloita kaikesta mitä on tässä hetkessä nyt, eikä liikaa stressata kaikkea tulevaa. Tätä joutuu kyllä muistuttamaan itselleen tuon tuosta.



Vaikka ehkä joku on voinut vähän aavistella fiiliksiäni tässä viime aikoina - siis viimeisen parin vuoden aikana - niin tällaiset muutoksien mietteet ovat olleet myös bloggaukseni kohdalla pinnalla ajatuksissani. Mieli muuttuu ja aaltoilee kaiken aikaa ja kuitenkin nytkin nautin kirjoittelusta tosi paljon. Valitettavasti blogimaailman raadollisuus on tehnyt tehtävänsä myös minun bloggaamiseni ja kirjoitusintoni kohdalla, halusin sitä myöntää tai en. En uskalla ja aina halua jakaa heppatapahtumia samalla antaumuksella mitä joskus olen tehnyt ja mitä tein blogini "kulta-ajoilla", vaikka paljon olisi kerrottavaa ja tapahtumaa kerrottavana ja niiden myötä yhtä mielenkiintoista tekstiä olisi mahdollista tuottaa edelleenkin. Ja haluaisin olla niin rento ja huoleton kirjoittamisieni suhteen kuten silloin joskus olin.

Aina kun saan jostain napattua jonkinlaisen paremman motivaation kipinän kirjoittamiseen ja blogini kehittämiseen, tulee se sama vanha tuttu märkä rätti naamaan tavalla tai toisella. En välitä näistä märistä räteistä sillä tavalla, että se vaikuttaisi esimerkiksi tekemisiini ja päätöksiini realielämässä ja hevosasioissa - tiedän itse minkä tasoinen ratsastaja, saatika millainen ihminen esimerkiksi olen, eikä se, että Deen kanssa ei ollut happy ending -loppua tee minusta, taidoistani ja mahdollisuuksistani tulevaisuudessa ratsastajana sen heikompaa. Se on minulle aivan sama, mitä mieltä muut ovat ja miten haluavat ratsastustaitoani jauhaa. Olen edelleen niin ylpeä siitä, millaisen hevosen olen pippurisesta Deestä saanut koulutettua ja kuinka hienoja saavutuksia me saimme ja uskalsimme ylipäätään lähteä kokeilemaan ja edelleen löytyy intohimoa jatkaa oppimista ja tekemistä täydellä sydämellä. Olen aina ollut samaan aikaan nöyrä oppimaan, mutta itsevarma tekemään asioita omalla hyväksi havaitsemallani tavalla ja seuraan intuitiotani ratsastuksen ja hevosien suhteen aina oman mieleni mukaan välittämättä muiden mielipiteistä, koska ihan oikeasti niillä vaan ei ole mitään väliä. Toivon, ettei kukaan muukaan anna toisten mielipiteiden vaikuttaa siihen rohkeuteen yrittää ja tehdä töitä asioiden eteen täydestä sydämestä.

Kaikista ikävintä bloggaamisessani on ollut ne hetket, kun huomaan miten tämä harrastukseni kirjoittaa omista ajatuksista hevosista ja omasta harrastamisestani vaikuttaa muiden ihmisten asenteisiin ja suhtautumisiin kohdallani oikeassa elämässä ja oikeissa kasvokkain tapahtuvissa kontakteissa. Olen oppinut huomaamaan, että blogiani lukevilla ihmisillä on jo ennen minuun tutustumista jokin mielipide, ja usein minusta jostain syystä joko pidetään valtavasti tai vihataan suunnattomasti.
Toinen ikäväksi tuntema asia on viime vuosina ollut, että blogini ja bloggaamiseni vuoksi en voi ja pysty harrastamaan hyvällä mielellä ja rauhassa ilman pelkoa siitä, että voin hetkellä millä hyvänsä tulla kivitetyksi julkisesti milloin minkäkin tekemiseni tai tekemättä jättämiseni vuoksi.
Ei niin paljon huonoa, ettei sitä hyvääkin - samalla kuitenkin blogi on myös luonut itselleni mahdollisuuksia, joita en välttämättä olisi muuten saanut. Olen myös kirjoittamisen kautta pystynyt ilmaisemaan ajatuksiani paljon selkeämmin, kuin ehkä näin muuten tulisi tehtyä. Ja kaikkein parasta, olen saanut uusia ystäviä bloggaamiseni myötä!





Kaikella on aikansa. Viimeisen vuoden sisään olen mm. mennyt kihloihin, joutunut lopettamaan ihanan koirani - maailman rakkaimman perheenjäseneni, saanut älyttömän hienoja mahdollisuuksia, joutunut huomaamaan jälleen sen tosiasian että meitä ihmisiä on niin moneen junaan ja näin ollen muistanut, että tärkeimpiä asioita elämässä on myös ystävät, joista kannattaa pitää kiinni, lähtenyt etsimään elämäni tärkeimmälle hevoselle uutta rakastavaa kotia jne.
Blogin historian aikana olen sairastunut pitkäaikaisesti, parantunut, sanonut hyvästit ennen aikaisesti isälleni, kasvanut aikuiseksi, kehittynyt ratsastajana ja hevosihmisenä valovuoden, löytänyt elämäni tärkeimmän ihmisen, oppinut oikeasti mitä tarkoittaa luottamus, rehellisyys ja rakkaus :) kuulostaa ärsyttävän kliseisiltä asioilta osa, mutta tosi asioita, joita voin nyt näin jälkikäteen todeta jo ääneen.
Listaa voisi kirjoitta vielä paljon pidemmästi. Seuraavaksi täytän helmikuussa 30 vuotta ja toivon, että saamme joku päivä oman perheen perustettua...

Ja niin myös päätökseni olen tehnyt Heidin Nelivedot -blogin suhteen - tulevan Helsinki International Horse Show:n jälkeen blogini hiljenee. Haluan kuitenkin suorittaa yhteistyön kunnolla jonka olen luvannut ennen viimeisen pisteen kirjoittamista blogiini ja siksi pari kuukautta jaan vielä jotain hienoja kokemuksiani hepparintamalla täällä bloginkin puolella ja kerron mielelläni ylpeänä kolmantena vuotena peräkkäin Suomen ratsastusurheilun ykköstapahtuman HIHS:n tunnelmista.

Nostan hattua muille bloggaajille, joilta löytyy vielä kipinää tähän touhuun, joka kaikessa hienoudessaan on tosiaan - kuten mainittua ja varmasti sanomattakin huomattua - raadollista. Vielä joskus viisi vuotta sitten uskoin muutokseen, että jos näistä asioista kirjoittelee tai puhuu ääneen, kuinka järjetöntä toisten ihmisten lynkkaaminen ja negatiivisen puheen kylväminen on, että sillä voisi avata jonkun tällaisen ihmisen silmiä ja tätä myötä ohjattua energian johonkin positiiviseen toimintaan. Tätä nykyä sitä on jo osannut täysin sisäistämään sen asian, että kaikkia et tule koskaan miellyttämään, toisaalta ei tarvitsekaan ja kuinka helposti tämä nykypäivän sosiaalinen media antaa sen mahdollisuuden monelle sellaiselle kirjoittamaan, joka ei pysty muuten sanojensa takana olemaan. Enhän minä jaa mielipiteitäni sen vuoksi mitä luulen ja tiedän muiden haluavan kuulla tai lukevan, vaan sitä mitä rehellisesti olen mieltä. Hevoset ja eläimet, niiden pito sekä hoito ovat sellaisia puheenaiheita, jotka herättävät niin voimakkaita tunteita ja lopputulos kommentoinnissa ja yleisessä keskustelussa on usein sen mukaista. Toisaalta se on myös hyvä asia, sillä tämä kertoo siitä, että esimerkiksi nämä kaviokkaat ovat hyvin tärkeitä meille kaikille.






Palataanpa tämän kaiken pohdinnan ja avautumisen jälkeen näihin kuviin ja hetkiin, kun kävimme Torstia moikkaamassa viime maanantaina. On niin ihanaa, kuinka seurallisia nuo kaksivuotiaat ovatkaan olleet joka kerta, kun niitä olemme käyneet katsomassa laitumella. Ja kuinka ihanalla positiivisuudella ne ottavatkaan ihmiset vastaan, tykkäävät kun rapsutellaan ja ovat silminnähden ei pelkästään fyysisesti hienossa kunnossa. Niistä huokuu sellainen hyvä iloinen tunnelma, porukka tulee aina innokkaana vastaan tervehtimään tulijoita ja samalla ne tuntuvat niin tyytyväisen rauhallisilta. Voi olla, että kuvittelen aina, mutta minulla tulee joka kerta tunne, että Torsti tunnistaa kun käyn siellä <3 Tälläkin kertaa se tunki turvan syliin ja nautiskeli seurasta, sekä lähti seuraamaan perässä.

Matkamme alkuperäinen tarkoitus oli ajatuksena se, että ori olisi ollut tähän aikaa jo valmistautumassa oritestiin ja olisimme seuraamassa sitä hommaa vähän paikan päällä - mutta kun ne suunnitelmat kariutuivat, niin aikaa jäi paljon muullekin. Mukava miniloma, joka olikin nyt viimeinen tälle vuodelle - loppu vuosi painetaan duunia niin paljon, kuin jaksetaan. Ensi kerran tavataan Torsti treenitallissa helmikuun alussa vuonna 2018. Siihen asti toivon Torstille hyviä viimeisiä laidunkuukausia ja positiivista aloitusta aikaan, jolloin pojan on aika alkaa opettelemaan aikuisten hevosten asioita ja ratsun taipaleen alkeita. Ei aikaakaan, kun tämän kaverin kyytiin pääsee ensimmäistä kertaa! <3


Ps. HIHS - torstain Finland Finals & International Training Session -lippuarvonnan voitti Susanna! Onneksi olkoon! :) Voittajaan ollaan yhteydessä sähköpostitse!

29 kommenttia:

  1. Torsti näyttää UPEALTA! :) Ei uskoisi 2veeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä on kyllä super hyvin kehittynyt! 😀 Takakorkea se on, joten kasvu vielä kesken, mutta lihaksia sillä on sen verran, ihan kuin olisi treenattu jo vähän 😂💪🏻

      Poista
  2. Onpa harmillista kuulla, että lopetat bloggaamisen. Odotin jo innolla, että pääsen seuraamaan Torstin taipaletta kohti ratsua. Mutta ymmärrän kyllä lopettamisen syyt ja kunnioitan päätöstäsi. Kaikkea hyvää jatkoon ja menestystä Torstin kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torstin ja meidän kuulumisia jossain määrin pystyy jatkossa kyllä seurailemaan Instagramista, sitä on kiva ja helppo päivitellä, vaikkei nyt mitään syväluotavaa sinne koskaan tule kirjoitettua :) Kiitos paljon!

      Poista
  3. Harmi jos lopetat bloggaamisen! Olisin niin mielelläni lukenut ja seurannut Sinun ka Torstin yhteistyötä :) Kuitenkin olen saanut blogistasi paljon motivaatiota ja hyviä vinkkejä, sekä vertaistukea omaan varsaprojektiin. Kiitos Heidi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä koskaan tiedä jos innostun uudestaan kirjoittelemaan - en varmaan kuitenkaan enää ikinä tähän blogiin, tämä on/oli lopulta Deen blogi. Torstin ja meidän kuulumisia pääsee seuraamaan jatkossa kuitenkin Instagramissa, jonne päivittelen varmasti paljon kaikkea :) Tosi haikeaa tämä lopettamispäätös on ollut suurimmaksi osaksi juuri siksi, kun luen ja kuulen niin usein, miten moni on tykännyt tätä lukea. Kiitos siis teille kaikille ihanille lukijoille <3

      Poista
  4. Samoin harmittelen kuin edelliset..on kurjaa, että lopetat, mutta kyllä sun syyt ymmärrän hyvin. Torstin kasvamista olisi ollu ihana saada seurata sun analyyttisten tekstien ja laadukkaiden kuvien kautta <3 Tämä on ollu mun lempiblogeja jo vuosia ja ikävä teidän juttuja jää.
    Kaikkea hyvää teidän jatkoon sitten! Mutta vielä ei oo aika sanoa heippa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Instagramista: heidipatsi pääsee jatkossa seuraamaan, miten Torstin kanssa meno jatkuu :) Haikeaa, mutta ihanaa lukea, kuinka moni on pitänyt tätä lempiblogina ja harmittaa hirveästi sen vuoksi lopettaa. Mulla on ollut niin ihania lukijoita vuosien varrella, muista teitä monia nimeltä <3

      Poista
  5. Voi höh, sun blogi on yks mun lemppareista. Tosin tuntuu kyllä siltä, että koko blogimaailma on hiljentynyt eikä ole entisensä enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti jatkaa tähän vielä, mutta lähti vahingossa hyväksyttäväksi etukäteen. Eli siis ymmärrän kyllä, että esimerkiksi sulla jo kolmikymppisenä on ehkä vähän eri prioriteetit elämässä kuin kirjoitella tänne. Varsinkin jos siitä saa takaisin vielä paljon negatiivista palautetta. :)

      Poista
    2. Nojoo, kieltämättä nyt on ollut viime vuosina vähän sellainen olo, että ei huvita syystä ja toisesta käyttää aikaa blogiin kirjoittamiseen. Vaikka harmittaa kyllä kovasti toisaalta lopettaa, siksi sitä päätöstä on puntaroitu yli vuosi, ja nyt viimeiset ajat hyvin tarkkaan, kun se ei ole ollut mikään helppo päätös. Kirjoittaminen on kuitenkin ollut todella terapeuttista ja mukavaa, negatiivisista asioista huolimatta. Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille ja myös tottakai kaikille yhteistylkumppaneille näistä vuosista <3

      Poista
  6. Ymmärrän täysin sinun päätöksen lopettaa bloggaus.
    Mutta ikävä tulee silti!
    Tosi vähän aikaa ehtiny blogia seurata ja suurella mielenkiinnolla odotin mitä tulevaisuus tuo mm. sinun ja Torstin yhteiselolta..
    Mutta kuten sanottu, ymmärrän kyllä 110% päätöksesi.
    Vaikka tässä vielä vihoviimeisiä hyvästejä ole jätetty, haluan nyt jo sanoa KIITOS!! ja toivottaa mitä parhainta jatkoa ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen, niin sulle, sinun miehelle kuin eläimillekin! :)

    -Kiitollinen, monesti teksteistäsi inspiroitunut, hevosen pitoasi ihaileva lukijasi Napapiirin kupeesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nepa kauniista sanoista<3 ja ihanaa huomata, että päätöksnei ymmärretään ja otetaan vastaan näin hyvin. Minun ja Torstin kuulumisia voi seurata jatkossa Instagramin puolelta :)

      Poista
  7. Höh... :/ mutta kuten muutkin ovat sanoneet, ymmärrän täysin.

    Hertan kuoleman jälkeen mietin laitta blogin pois. Mitä mä sinne enää kirjoitan? Mutta silti huomasin että aina välillä tuli inspis esim autolla ajaessa "laitanpa tämän blogiin", joten joku hinku mulla on vielä ihastuttaa (ja vihastuttaa) ihmisiä mun blogilla. Mutta tiedän itsekin ettei se tule olemaan samanlaista ja yhtä 110% toimintaa kuin kulta-aikoina. En itsekään enää ole samassa tilanteessa muulta elämältä kuin silloin aikoinaan.. ymmärrän täysin mutta harmittaa koska sun ja erään toisen ihmisen suljettu blogi on melkein ainoita mitä aktiivisesti seuraan, vaikka blogeja ylipäätän kyllä luen.

    Ja hei. Eihän me oltais varmaan koskaan tutustuttu ja tavattu ilman blogeja... :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon inspiksen iskeminen onkin ollut se ehkä isoin syy, että tätä lopettamispäätöstä en aikaisemmin ole saanut tehtyä. Nyt on kuitenkin aika kaikekseltaan osaltani kääntää uusi sivu elämässä vähän joka asiassa :) Ja olen siitä niin iloinen, onnellinen ja kiitollinen, että juuri mm. sinuun sain blogien ansiosta tutustua! <3<3<3 Ollaan edelleen yhteyksissä! :)

      Poista
  8. Voi että, tämäkin loppuu...kuten niin moni muukin....mutta todellakin, ymmärrän paremmin kuin hyvin ja sanoisin jopa että viisasta suojella itseään. Tämä maailma on niin raadollinen. Itsekin tein saman päätöksen joitain kuukausia sitten pienen blogini kanssa. Välillä kutkuttaisi kirjoittaa ja kertoa uudesta hevosestani ja kaikesta mitä sen kanssa olen kokenut, mutta ei, en kuitenkaan aio, sillä en osaa sitä tehdä täydellä sydämellä, vapautuneesti enää. Luulen että bloggauksen kulta-ajat ovat ylipäätään ohi, mutta toivon silti hartaasti, että kaikki eivät lopeta. Erilaiset Instat ja muut jäävät kuitenkin niin paljon pinnallisemmiksi, niistä ei saa samaa tuttuuden fiilistä.
    Kiitos tästä blogista, olen seuraillut vuosia teidän tarinaa! Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se juuri, en minäkään enää osaa kirjoittaa mitään tänne täydellä sydämellä. Vaikka haluaisinkin. Nyt vaan tuntuu siltä, että haluan jatkaa eteenpäin ilman blogin tuomia paineita ja velvollisuuksien tunteita. Instoissa ja muista ei tosiaan saa samaa fiilistä, kuin blogeista ja ymmärrän ettei se ole sama asia ollenkaan. Pohdiskelevaa tekstiä sinne harvemmin tulee kirjoiteltua. Mutta sieltä pääsee kuitenkin jatkossa lukemaan ja näkemään minun ja Torstin kuulumisia jatkossa :) Kiitos kauniista sanoista ja hyvää jatkoa sinullekin! <3

      Poista
  9. Harmillinen, mutta ymmärrettävä päätös. Hyvää jatkoa! :)

    VastaaPoista
  10. Heidi <3 Tää sun blogis on vaan yksinkertaisesti yksi mun lemppareista!! Voin vaan kuvitella miltä kaikki ilkeät kommentit ja sellainen tahallinen provosointi sinusta tuntuu ja on tuntunut, ja ymmärrän blogin lopettamispäätöksen täysin. On ollut hienoa olla mukana seuraamassa sun ja Deen yhteistä matkaa, olisi ihana ollut nähdä täällä myös Torstin taivalta ratsuksi, mutta kuten sanoit, kaikella on aikansa. En vielä heitä hyvästejä, seuraan loppuun saakka :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sonja! Oot yksi niistä lukijoista, jotka muistan pitkältä ajalta :) Kiitos kun olet kommentoinut ja ollut mukana jakamassa kaikkia iloja ja suruja täällä. <3 Instagramissa heidipatsi voi jatkossa seurailla Torstin edistymistä :)

      Poista
  11. Voi mikä harmi, että olet päättänyt lopettaa bloggaamisen! Arvostan päätöksesi, mutta toisaalta haluan sinun tietävän, miten tärkeä blogisi oli ainakin yhdelle anolle.

    Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, että tulit sen kertomaan! <3 On ihana kuulla näitä palautteita lopetuspäätöksestä huolimatta <3 Kiitos!

      Poista
  12. Harmin paikka, sun blogi on ollut suosikkini ihan alusta asti. Onneksi on muut kanavat mitä kautta seurata ja kuulla kuulumisia, innolla odotan Torstin ratsu-uran alkamista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rosita <3 sun blogia jään edelleen seuraamaan! :)

      Poista
  13. Äh, harmittaa kovasti kun kaikki suosikkiblogit (täti tuuppaa, kaviouralta ym. aikuisten blogit)lopettavat. Näitä olen lukenut innoissani, koska näissä kirjoittavat aikuiset ihmiset ja voin jotenkin samaistua kirjoittajiin, samoin sinun blogisissasi on keskitytty asiaan eikä bling-blingiin tai asian viereen.
    Täytynee etsiä muita keinoja seurata Torstin askeleita aikuisuuden tiellä...
    Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ja samaa harmitellut itsekin. Luulen, että suurimmaksi osaksi monilla on kirjoittamisen into kuollut siihen, ettei huvita saada sitä kaikkea roskaa niskaansa kaikesta tekemisistä, kirjoittamisista, kirjoittamatta ja tekemättä jättämisistä jne. Etenkin jos ne alkaa vaikuttamaan ihmisten asenteisiin realielämässäkin... Mutta ei tämä silti mikään kevyt päätös ole, ja bloggaamisen positiiviset puolet ylittävät negatiiviset asiat ylivoimaisesti! Tämä on ollut hieno kokemus kokonaisuudessaan :) Kiitos itsellesi mukana elämisestä! Instasta pääsee seuraamaan Torstin kuulumisia jatkossa :)

      Poista
  14. Minkälaiseen kotiin Dee lopulta pääsi? Toivottavasti arvoiseensa, se on upea hevonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dee sai lopulta paremman kodin, kuin uskalsin koskaan toivoa <3 olen onnellinen, että kaikki lopulta päättyi niin hyvin <3

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot