tiistai 3. lokakuuta 2017

Kiitos Deelle kaikesta


1,5 viikkoa kulunut, kun Dee ei ole enää ollut omani. Reilu viikko sitten sunnuntaina vein Deen uuteen kotiinsa. Itselläni on ollut niin ristiriitaiset tunnelmat, ja välillä ihan tyhjä ja epätodellinen. Nyt se sitten oli tässä - me ei olla enää me. Olen halunnut ja haluan edelleen antaa itselleni ja omille ajatuksille vähän aikaa, ja siksi myöskään blogia en ole edes avannut kertoakseni tästä. Onhan tässä kaikessa aika paljon sulateltavaa, vaikka kuinka tähän olevinaan on ollut valmistautunut. Ja nyt tuleekin viimeinen teksti, mikä liittyy tähän ihanaan hevoseen.

Sen sunnuntain jälkeen en ole enää vierittänyt kyyneliä, sillä päällimmäisenä olen vain onnellinen - en edes koskaan uskaltanut toivoa, että Dee löytäisi niin hyvän kodin, mitä lopulta löysi. Olen iloinen hevosen puolesta, tyytyväinen siitä miten lopulta kaikki vain lopulta meni parhain päin ja onnellinen Deen uuden perheen puolesta, johon sitä odotettiin isosti.
Vähän tottakai on joka päivä ikävä, sitä en voi kieltää, mutta saan onneksi käydä jatkossa sitä moikkaamassa ja kuulen sen kuulumisia jne, joten täysin pois omasta elämästäni se ei ole tämänkään jälkeen, mikä on mukava asia. Ja vaikka tämä on ollut tiedossa, niin silti silloin, kun oli aika lähteä tyhjän kopin kanssa kotiin ja sanoa Deelle näkemisiin, niin kyllä se oli niin vaikea paikka ja hetki...

Nyt kuitenkin huojentuneena ja rauhallisin mielin katselen elämässäni eteenpäin. Me olemme T:n kanssa etsimässä omaa ensiasuntoa, kun tähän asti vuokrakämpissä olemme asuneet. Torsti muuttaa parin viikon sisällä treenitalliin Hollannissa ja sitä ruvetaan juoksuttamaan, irtohypyyttämään ja muutenkin käsittelemään sekä kouluttamaan, ja näin olemme senkin kanssa askeleen lähempänä ratsun taivalta. Torsti tulee Suomeen kuitenkin aikaisintaan vuoden päästä syksyllä. Nyt on aika minun hetken hengähtää. Tällä hetkellä onkin niin erikoinen tilanne, että minulla ei ole yhtäkään eläintä huolehdittavana - kun pääsen töistä on outoa, ettei ole sellaisia velvotteita, mitä lemmikit aina västämättä tuovat. Aijonkin nyt nauttia tästä hetkestä, tehdä enemmän asioita joihin ei ole vuosiin ollut aikaa ja rahaa. Haluan nähdä enemmän ystäviäni ja antaa laatuaikaa parisuhteelle, ja jättää heppajutut vähän kevyemmälle ratsastaen vain muutamalla tutulla hevosella viikottain :) Työni puolesta hevosten kanssa tulee kuitenkin elettyä edelleen lähes päivittäin, joten ihan vieroitusoireita tuskin tässä ehtii kasaantumaan...

Haluan kiittää tähän loppuun Deetä kaikesta - melkein kymmenen vuotta yhteistä eloa, johon mahtuu paljon kokemuksia, iloja ja suruja, elämää ja elämyksiä, joita kaikkia muistelen onnellisena. En muuttaisi mitään mistään hinnasta! En olisi voinut upeampaa ensimmäistä omaa hevosta omistaa! Ja kuinka kaunis kuin karkki se onkaan aina ollut <3 Opin niin paljon Deeltä, että ihan täysin, vain ja ainoastaan sen asiosta olen tänään sellainen hevosihminen ja ratsastaja kuin olen. Deen myötä löysin myös useita uusia ystäviä ja muitakin ihania ihmisiä. Kiitos näin ollen myös Deen hovihoitotiimille, joita ilman en olisi selvinnyt <3 Kiitos siis Reetta, Janita, Sanna, Susanna ja Sanna kaikesta - hyvät muistot ja hetket elää mielissä varmasti aina <3 Ja kiitos rakkaalleni siitä, että on panostanut minun vuokseni hevosjuttuihin niin paljon, kuin on <3 Suuri onni on, että ympärillä on paljon ihmisiä, joihin voi luottaa kuin kiveen. Ja kuinka hauskaa lopulta onkaan ollut. Torstin kanssa jatketaan sitten aikanaan :)


Kuvat: Suvililja Photography, kiitos!

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot