tiistai 3. lokakuuta 2017

Kiitos Deelle kaikesta


1,5 viikkoa kulunut, kun Dee ei ole enää ollut omani. Reilu viikko sitten sunnuntaina vein Deen uuteen kotiinsa. Itselläni on ollut niin ristiriitaiset tunnelmat, ja välillä ihan tyhjä ja epätodellinen. Nyt se sitten oli tässä - me ei olla enää me. Olen halunnut ja haluan edelleen antaa itselleni ja omille ajatuksille vähän aikaa, ja siksi myöskään blogia en ole edes avannut kertoakseni tästä. Onhan tässä kaikessa aika paljon sulateltavaa, vaikka kuinka tähän olevinaan on ollut valmistautunut. Ja nyt tuleekin viimeinen teksti, mikä liittyy tähän ihanaan hevoseen.

Sen sunnuntain jälkeen en ole enää vierittänyt kyyneliä, sillä päällimmäisenä olen vain onnellinen - en edes koskaan uskaltanut toivoa, että Dee löytäisi niin hyvän kodin, mitä lopulta löysi. Olen iloinen hevosen puolesta, tyytyväinen siitä miten lopulta kaikki vain lopulta meni parhain päin ja onnellinen Deen uuden perheen puolesta, johon sitä odotettiin isosti.
Vähän tottakai on joka päivä ikävä, sitä en voi kieltää, mutta saan onneksi käydä jatkossa sitä moikkaamassa ja kuulen sen kuulumisia jne, joten täysin pois omasta elämästäni se ei ole tämänkään jälkeen, mikä on mukava asia. Ja vaikka tämä on ollut tiedossa, niin silti silloin, kun oli aika lähteä tyhjän kopin kanssa kotiin ja sanoa Deelle näkemisiin, niin kyllä se oli niin vaikea paikka ja hetki...

Nyt kuitenkin huojentuneena ja rauhallisin mielin katselen elämässäni eteenpäin. Me olemme T:n kanssa etsimässä omaa ensiasuntoa, kun tähän asti vuokrakämpissä olemme asuneet. Torsti muuttaa parin viikon sisällä treenitalliin Hollannissa ja sitä ruvetaan juoksuttamaan, irtohypyyttämään ja muutenkin käsittelemään sekä kouluttamaan, ja näin olemme senkin kanssa askeleen lähempänä ratsun taivalta. Torsti tulee Suomeen kuitenkin aikaisintaan vuoden päästä syksyllä. Nyt on aika minun hetken hengähtää. Tällä hetkellä onkin niin erikoinen tilanne, että minulla ei ole yhtäkään eläintä huolehdittavana - kun pääsen töistä on outoa, ettei ole sellaisia velvotteita, mitä lemmikit aina västämättä tuovat. Aijonkin nyt nauttia tästä hetkestä, tehdä enemmän asioita joihin ei ole vuosiin ollut aikaa ja rahaa. Haluan nähdä enemmän ystäviäni ja antaa laatuaikaa parisuhteelle, ja jättää heppajutut vähän kevyemmälle ratsastaen vain muutamalla tutulla hevosella viikottain :) Työni puolesta hevosten kanssa tulee kuitenkin elettyä edelleen lähes päivittäin, joten ihan vieroitusoireita tuskin tässä ehtii kasaantumaan...

Haluan kiittää tähän loppuun Deetä kaikesta - melkein kymmenen vuotta yhteistä eloa, johon mahtuu paljon kokemuksia, iloja ja suruja, elämää ja elämyksiä, joita kaikkia muistelen onnellisena. En muuttaisi mitään mistään hinnasta! En olisi voinut upeampaa ensimmäistä omaa hevosta omistaa! Ja kuinka kaunis kuin karkki se onkaan aina ollut <3 Opin niin paljon Deeltä, että ihan täysin, vain ja ainoastaan sen asiosta olen tänään sellainen hevosihminen ja ratsastaja kuin olen. Deen myötä löysin myös useita uusia ystäviä ja muitakin ihania ihmisiä. Kiitos näin ollen myös Deen hovihoitotiimille, joita ilman en olisi selvinnyt <3 Kiitos siis Reetta, Janita, Sanna, Susanna ja Sanna kaikesta - hyvät muistot ja hetket elää mielissä varmasti aina <3 Ja kiitos rakkaalleni siitä, että on panostanut minun vuokseni hevosjuttuihin niin paljon, kuin on <3 Suuri onni on, että ympärillä on paljon ihmisiä, joihin voi luottaa kuin kiveen. Ja kuinka hauskaa lopulta onkaan ollut. Torstin kanssa jatketaan sitten aikanaan :)


Kuvat: Suvililja Photography, kiitos!

15 kommenttia:

  1. Hei Heidi.
    Tämän blogin kuuluukin päättyä näin. Siihen, kun sinun ja Deen yhteinen taipaleenne päättyy ja elämä muuttuu.
    Hyvää jatkoa ja onnea ihan kaikkeen tulevaan!
    Hyvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin :) loppujen lopuksi tää oli Deen blogi, vaikka paljon muustakin on tullut kirjoiteltua. Kiitos ja samoin kaikkea hyvää sinullekin!

      Poista
  2. Kiitos Heidi että pääsimme mukaan sun ja Deen elämään! Tää blogi on aina ollut sellainen mistä oon postausta odottanut innolla! Varsinkin tää postaus kolahti niin että itkuhan tässä meinaa päästä.. Sun rakkaus Deetä kohtaan on niin läsnä tässä että vaikka teitä ei ikinä ole livenä nähnyt, tietää just mitä kaikkea tää hevonen on sulle merkinnyt <3 Mun mielestä oot niin mahtava tyyppi että toivon sulle vaan kaikkea hyvää jatkoon!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista!! <3 Välillä tulee niin hakea mieli tästä, etenkin kun lukee näitä kivoja kommentteja. Edelleen kuitenkin tiedän silti, että tämä on nyt oikea ratkaisu jatkaa eteenpäin blogin lopettamisen suhteen. Mutta myös Deen kannalta oikea päätös, se sai kodin jossa opettaa seuraavaa ratsastajaa ratsastamaan, ja jossa siitä pidetään hyvää huolta perheenjäsenenä, kuten minulle se on aina ollut <3 Kiitos kun kommentoit :)

      Poista
  3. Toivottavasti blogisi jatkaisi toimintaansa edes jollain tavalla, ja toki silloin kun Torsti saapuu suomeen😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän mielen avoimena, sitten kun Torsti palaa Suomeen, niin eihän sitä tiedä vaikka siitä alkaisi sitten kirjoittamaan jotain :) Nyt on kuitenkin vuosi väliä ilman omaa hevosta, paineita bloggaajana jne, tulee tarpeeseen!

      Poista
  4. Ihanaa, että hevonen löysi arvoisensa kodin. Ja aivan loistavaa että pääset sen elämää seuraamaan jatkossakin, ja olemaan jollain tapaa läsnä :)

    Uteliaisuudesta, mitä työtä teet kun mainitsit sen olevan hevosten parissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kaikki meni lopulta niin parhain päin kuin toivoa saattoi! :) Teen Tuomarinkylässä tallitöitä kokoaikaisesti ja ratsastan jonkun verran, kun aikaa ja energiaa niille jää.

      Poista
  5. Onnea Deelle uuteen kotiin ja sinulle Heidi kaikkea hyvää jatkoon! Kiitos, kun olemme saaneet seurata matkaasi tähän asti.

    Lotta

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Kaikkea hyvää sinulle ja kiitokset varsin huomattavasta ajasta minkä olet minunkaltaiselleni pitkäaikaiselle lukijalle tuottanut aina niin mielenkiintoisia tekstejä unohtamatta upeita kuvia silmäniloksi. Sen verran kauan on teitä tullut seurattua että olo on nyt suorastaan haikea, jotenkin vaan tulitte niin tutuksi vuosien varrella

    VastaaPoista
  8. Surullista. Mutta kuten itse sanoit, pääasia että Dee pääsi hyvään kotiin. Sellaiselle ihmiselle, josta sun ei tarvii stressata, kuinka Deestä huolehditaan jatkossa.

    Ikävää, että päätit luopua hevosestasi. Ymmärrän kuitenkin että haluat panostaa muuhunkin kuin harrastukseen, tosin silti tulee väkisin mieleen, että toivottavasti "ikäväsävytteiset" blogikommentit eivät vaikuttaneet tähän päätöksen tekoon.

    Kaikkea hyvää sinulle jatkoon! Kuuluillaan Torstista sitten aikanaan lisää ;)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot