sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Paluu radoille Ainossa


Mieletön olo, ja olen äärettömän tyytyväinen! Vaikka itse valmistautuminen ei mennyt ihan putkeen, olin oman aikataulumogani vuoksi myöhässä verkasta (laittamassa hevosta vasta kuntoon, kun olisi pitänyt jo siirtyä verryttelemään) ja tästä johtuen meinasi olla lähellä omien pasmojen sekaantuminen lopullisesti. Kaikesta kiireestä huolimatta Dee oli yllättävän skarppina eikä ottanut normaalia enempää kierroksia verryttelyssä - oli jopa ihan ratsastettavissa.

Itse suorituksen alkuun yritin nollata oman mieleni kaikesta kiireestä, mutta en ehkä siinä ihan onnistunut. Mutta itse suoritus lähti tosi kivasti liikkeelle, ja koko radan läpi Dee oli ihan fantastisen hyvä! Se oli tosi paljon menossa, ei kytännyt yhtään mitään, vaikka ei ole saikun jälkeen kertaakaan hypännyt kodin ulkopuolella! Sille vielä on viime vuosina voinut olla aina vähän ongelma hypätä yhtäkkiä jossain muualla kuin tutussa ympäristössä - nyt ei mitään. Se oli ihan kuin kotonaan radalla. Ja aavistuksen ehkä vähän liian yli-innokaskin, ja parissa kohdassa jäätiin vähän taistelemaan niistä askelista hevosen kanssa. Kuten esteeltä numero 3, joka oli pysty ja siitä 32 metriä kaarevalla linjalla okserille, joka oli sijoitettu seinän viereen. Tähän minun piti saada se 8 rauhallista askelta, ja takerruin tuohon ajatukseen ehkä liikaa, vaikka oikeasti tuo väli olisi tullut ja tulikin oikein nätisti 7 askeleella - kuitenkin hyppy pystylle oli jo sen verran "etenevä", ja kaarrettakin oikaisin vähän liikaa, niin se yksi askel sinne lisää olisi ollut ihan mahdoton ja Deellä nyt tunnetusti tuo normi laukkakin etenee luonnostaan niin paljon. Näin olleen neloselle hyppy ei ollut ihan yhteisymmärryksessä, ja vähän saman tyyppinen tilanne oli perusradan viimeiselle okserille, esteelle numero 8, jossa Dee jäi kaarteessa kiinni sisäohjaan ja jäin typeränä pitelemään itse takaisin päin ja lähestyminen oli vähän sellaista vetoa puolin sun toisin - tässä nyt ei kuitenkaan tapahtunut mitään muuta ihmeellistä, päästiin hyvin perille, paikka ok ja hyppy ihan hyvä.

Perus radan puhtaan suorituksen jälkeen jatkettiin suoraan uusintaan, jossa kaikki meni oikein kivasti. Pystyin ratsastamaan haluttuihin paikkoihin ja vaikka Deellä tuntui kierrokset jo nousevan este esteeltä, sekin malttoi oikein hyvin ja ennen kaikkea - ei epäröinyt hetkeäkään yhtään mitään! Puhtaalla suorituksella, mutta kuitenkin aika hitaalla uusinnalla, jossa en oikaissut kaarteita yhtään, meillä ei ollut asiaa sijoituksille, mutta ne nyt eivät olekaan tässä vaiheessa se itseisarvo, vaan se miten hyvän startin saimme tähän kauteen tämän hevosen kanssa! Nyt on jotenkin erityisen hyvät fiilikset, ja tuntuu siltä ihan oikeasti, että Deellä alkaa olemaan kaikki hyvin!

Ja videota katsoessani pakko todeta, että sen laukka on parantunut sitten viime vuosien ihan kauheasti. Siinä alkaa olemaan tosi kivasti poweria takaosassa ja liikkuu selän läpi kantaen etuosaansa. Näin se on tuskin liikkunut ikinä! Tämä tilanne tuntuu nyt niin ihmeelliseltä ja ihanalta, ja uskomattomalta.
Koutsilta tulikin palaute, että eikun siirtyminen eteenpäin isompiin luokkiin. Eli tässä vaiheessa voisi jo alkaa miettimään tulevan kauden kilpailukalenteria, jota en ole uskaltanut vielä tähän mennessä tietenkään suunnitella ollenkaan.

Nyt kuitenkin ennen seuraavaa starttia voi hengähtää helpotuksesta ja tyytyväisestä, sillä aikamoisen iso kynnys saatiin ylitettyä, joka on ollut kysymysmerkkinä pitkään. Seuraavaksi lähdetään toisiaan nostamaan tasoa ja katsomaan, pysyykö meno samanlaisena - varmana ja positiivisena. Toivomme niin!

Alla video suorituksesta 90cm radalta pitkän sairasloman jälkeen

torstai 23. helmikuuta 2017

Kisapäivän aattoaamu!


Kyllä - en ole uskaltanut rehellisesti sanoen toivoa, että vielä näemme tämän päivän, että me olemme Deen kanssa valmistautumassa kisapäivään ja että kaiken lisäksi innokkaalla ja äärettömän onnistuneella fiiliksellä! Mulla on ihan kylmät väreet hyvällä tavalla päällä nyt, kun mietin tätä kaikkea - on tämä Dee -niminen hevonen ollut kaikekseltaan valtava tunteita laidasta laitaan tuottava projekti. Ja melkein meinaa ihan herkistyä kyyneliin, kun mietin tätä meidän tilannetta nyt... olen niin onnellinen, vaikka vielä ei olla edes päästy kisapaikalle asti :'D

Ja kisathan meillä lähtee tottakai ihan pienestä koitoksesta liikkeelle, eli lähdemme huomenna illalla Ainoon hyppäämään 1-tason iltakisoihin 90cm luokan. Mutta tämä on iso juttu meille. Viimeinen vuosi on paranneltu, hoidettu, otettu takapakkia ihan hurjasti, koettu jo toivotonta tunnetta ja melkein olen jo luovuttanut kaiken suhteen. Kunnes aina jostain on löytynyt sellainen sitkeys ja päättäväisyys jatkaa vielä yrittämistä.

Eilen illalla vietettiin pitkä hetki valmentajani kanssa koneen ääressä, kun kävimme minun ja Deen lähes KAIKKI kilpailuvideot läpi aina 5 -vuotiskaudesta lähtien. Etenkin tilanteet, joissa meni jotain pieleen, kelattiin uudelleen ruudulle ja katsottiin uudelleen, uudelleen ja uudelleen, että mitä siellä tapahtuu ja miten minä vaikutin tilanteeseen, muistanko mitä mietin niinä hetkinä, mitä olin suunnitellut ja miten minun olisi pitänyt tilanne ratsastaa. Älyttömän opettavaista ja hyödyllistä, mutta myös aika raadollista katsoa niitä videoita kaikki epäonnistuneet radat mukaanlukien läpi erittäin kokeneen ihmisen kanssa. Se mikä oli hienoa kuitenkin nähdä, että vaikka tulostaso laski, oli oman istuntani ja vaikuttamiseni taso kaikenaikaan nousujohteista - parannus on ollut vuosien saatossa selkeä.
Olen tällä hetkellä niin onnellinen etenkin siitä, että minulla on valmentaja, jota kiinnostaa katsoa läpi kaikki meidän radat ja analysoida niitä kanssani - tähän asti olen analysoinut videot lähinnä yksikseni ja kirjoitellut niistä tänne blogiin!

Kokonainen kehityskaari tuoreena verkkokalvoilla jatkettiin harjoituksia tänä aamuna valmistuen perjantai-illan kisoihin, ja me tehtiin jo suhteutettuja linjoja 120cm tasolla, yksi okseri lopussa 130cm! Ja tekeminen tuntuu aina vaan helpommalta ja korkeus ei enää tunnu missään! Kaikista tärkeimmät asiat mitä nyt on tuoreeltaan omassa mielessäni on se, että minun pitää tukea edestä hevosta loppuun asti ponnistuspaikkaan - teen paljon ja usein sen virheen etenkin silloin, kun on tulossa paikka vähän lähemmäksi estettä, että luovutan ikään kuin kesken ja heitän ohjaa pois jo askelta ennen ponnistusta. Nyt piti malttaa se mieli ja ratsastaa loppuun asti, jalasta kohti ohjaa. Toinen juttu mikä on nyt viimeisen kahden viikon aikana ollut kehityksen alla on tempo, jolla tehtäviä suoritetaan. Nyt olemme lähteneet nostaa tempoa ylös päin, vaikka otan ja tasapainotan hevosen hyppyjen jälkeen takaisin, minun pitää jatkaa ajatusta kuitenkin eteenpäin, ja laukata kaarteiden läpi eteenpäin - ei nyppiä askeltakaan taaksepäin. Ja jotain olemme taas parantaneet menossamme näiden huomioiden jälkeen. Dee tuntuu hyvältä!

Alla pikku pätkä aamun treeneistä

Linkki


Olen nyt todella paljon mukavuusalueeni ulkopuolella, kun poweria on vaadittu lisää ja se näkyy vähän siinä miten oma olemus muuttuu tuolla selässä, mutta toisaalta suunta tuntuu nyt niin oikealta ja olemme Deen kanssa aika hyvin samalla aaltopituudella. 

Huominen luokka on meille tasoltaan todella helppo, mutta se vaikeus päivään tuleekin siitä, että Dee ei ole hypännyt kodin ulkopuolella kertaakaan saikun jälkeen. Se on niin herkkämielinen hevonen, että tämä voi olla sille vähän liiankin jännää yhtäkkiä hypätä vieraassa paikassa ja joudun nyt jo asennoitumaan siihen, että minun täytyy tukea sitä oikeasti askel askeleelta radan alusta loppuun asti. Mutta jos tämän suoritamme hyvin, olemme jonkinlaisen välietapin vihdoin ylittäneet! :) Pitäkää meille peukkuja siis!

tiistai 21. helmikuuta 2017

Sissi ja Pantsun estetreenit


Olimme viime viikolla toista kertaa Sugar Baby:n eli "Sissin" kanssa Ainossa treenaamassa Pantsun silmien alla oman kotivalmentajani eli Sissin omistajan Marikan ja hänen toisen nuoren hevosensa kanssa. Niin siistiä päästä treenaamaan näin paljon ja tavoitteellisesti tällaisella nuorella, kuin Sissi!

Vaikka se on nyt vielä hirmuisen kuivassa kunnossa, kuntoa ja voimaa ei ole oikein nimeksikään, niin tällä hevosella on vaan niin ihana asenne työntekoon. Se ei kysele, se tekee - ja just niin kuin kuski osaa pyytää. Suoraviivaisuudesta huolimatta se on kauhean herkkä tamma, mutta me tulemme kyllä todella hyvin juttuun yhdessä. Jos vertaan sitä Deehen tässä vähän, niin se on aika lailla erityyppinen hevonen. Dee on aina ollut pienikokoisempi ja sen myötä aika paljon enemmän sinut nuoruusvuosienkin ajan kroppansa kanssa. Sissi tuntuu siltä, että se on kuin iso hirven vasa, joka huojuu vähän puolelta toiselle, ja yrittää selvitellä, miten se pitkät koipensa oikein asettelisikaan. :D Se tarvitsee aika paljon tukea ratsastajalta, ja suoraan meneminen tuntuu olevan tällä hetkellä ehkä vaikeimpia asioita sen kanssa. Myös ison kokonsa ja tämän myötä suuren laukkansa takia se ei oikein meinaa jaksaa pyörittää sitä laukkaa kauhean hyvin aina, ja se jää helposti vähän pohkeen taakse. Tasapainottomuus ja voimattomuus näkyvät myös tällä hetkellä paljon siinä, että se vaihtelee laukkoja miten sattuu ja aika usein ristille.

Kuntoa sen kanssa nostetaan kokoajan, ja koska ei ole kotona maneesia, niin liikutus tosiaan tapahtuu pelloilla, jotka ovat olleet pohjiltaan onneksi tähän asti todella todella hyvät! Ratsastuspäivien välissä on kevyempiä juoksutuspäiviä ja melkeinpä kerta viikkoon Sissi on saanut yhden kokovapaan, jolloin se vain tarhailee kaverin kanssa. Viikko viikolta tuntuu paremmalta, vaikka edelleen toivotaan takaisin siihen sitä energiaa, mikä hevosessa oli vielä vuosi sitten. Se tulee sille ajan kanssa, kun kunto kasvaa. Ruokapuolta olemme lisänneet aika paljon, Sissi syö tällä hetkellä Hartogin rehuja täysrehuna Conceptia, ja ohelle lucerne-haketta, turvotettavaa sinimailaspellettipuuroa, rypsiöljyä, vitamiineja sekä Care Promise mashia liikutusten jälkeen. Karsinassa sillä on heinäverkko, joten heinäbaari on auki 24h/7 karsinassa ollessaan. Tällä reseptillä toivotaan, että tamma keräisi massaa ja pystyisi rakentamaan tarvittavaa lihasta ja saisi energiaa riittävästi sekä massan kasvatukseen, että työn tekoon.
Mutta se vie aikaa. Ja Piia sanoikin tällä valmennuskerralla, että Sissi on vielä niin varsan ja keskeneräisen näköinen iso hevonen, että tämä on "valmis" vasta kahden vuoden päästä. Siihen asti sitä pitää treenata huolella ja rauhassa nyt. Kyllähän se on viime kaudella hypännyt 5 -vuotis racingiä hyvin tuloksin kvaalaten HIHS:iin ja sielläkin se oli muistaakseni kokonaiskilpailun 4. viisivuotiaissa, mutta on selkeästi monia ikätovereitaan keskeneräisempi kasvultaan + loppusyksyn ja alkutalven tauko treeneissä, niin se näkyy.

Viime viikon Pantsun treeneissä keskityttiin suoruuteen ja jumppaamaan hevosia. Alkuu Sissi oli aika epätasainen edestä ja minun piti saada sitä polkemaan aktiivisemmin takaa eteen ja muotoa auki edestä. Oikealle tamma tuntui jopa vähän paremmalta suoruuden suhteen, mutta vasempaan kierrokseen se mielellään liikkui vähän takaosa sisällä. Vinous tuntuu myös edestä sillä, että se on vähän raskaampi vasemmalle kädelle kuin oikealle, eli tuntuma ei ole aivan tasainen. Tilanne parani treenin edetessä, mutta edelleen tuntui, että vasen takajalka oli vaikeampi saada polkemaan sisäjalkana rungon alle verrattaen oikeaan takajalkaan.
Energiaa Sissillä oli aluksi todella kivasti. Teimme alkuverryttelyssä kavalettityöskentelyä suoralla, jossa oli sijoiteltu kolme kavalettia vähän pidemmällä kolmen laukka-askeleen välillä ja sitten toinen väli aavistuksen ahtaammalla neljän askeleen välillä. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja siinä näkyykin aika hyvin tuo hevosen "huojunta", mitä aikaisemmin mainitsin. Mutta kun sain sen paremmin liikkumaan pohkeesta kohti tuntumaan, leikittelin vastakkaisella pitkällä sivulla avotaivutusten kanssa, alkoi kavalettiosuuskin sujumaan ihan kivasti. Vasempaan suuntaan tehtävä tuntui jo aika helpolta, vaikka tässä suunnasta tultaessa pidempi kolmen askeleen väli tuotti tehtävää ja purtavaa seuraavaan ahtaampaan neljän askeleen väliin, jotta sai hevosen hiukan taaksepäin takajalkojen päälle sen jälkeen, kun on antanut enemmän sujua ensimmäisen välin eteen päin. Piia toivoi myös, että pääsisimme kulkemaan läpi kavalettitehtävän niin, ettei hevoset vaihtelisi laukkoja väleissä. Taidettiin Sissin kanssa onnistua täydellisesti vasemmassa kierroksessa viimeisessä vedossa ja olinkin siihen kierrokseen tosi tyytyväinen!

Kavalettitehtävän jälkeen tunsin, että tamma oli parhaan teränsä jo menettänyt ja kun lähdettiin tulemaan ravilähestymisillä yksittäistä pystyä apupuomin kera tuntui ihan siltä, että meno hyytyy ihan täysin. Sen jälkeen vielä lisättiin hommaan jumppalinja, jossa tultiin apupuomin kera sisään pystylle, josta oli yksi laukka-askel kavaletille, ja kavaletilta kolme laukka-askelta okserille. Vaikka jouduttiin ihan tosissaan hommiin, ja vähän jalka jo painoi, niin tykkäsin tästä tehtävästi tosi paljon ja Sissi tuntui siinä yllättävänkin hyvältä ollakseen jo vähän väsähtänyt. Jumppalinjan jälkeen otettiin yksi kierros vielä jatkaen linjalta diagonaalilla olevalle okserille, ja okserilta vaihtaen suuntaa vasemmalle ja kahden laukka-askeleen sarjalle, joka oli sijoitettu seinän viereen. Sissille riitti täyttä rundia vain se yksi kierros, ja lopulta otimme vielä yhden pystyn ja pari kertaa sarja jumppamielessä oikeastakin kierroksesta, jonka tamma suoritti edelleen todella tasaisen varmasti, joten siihen oli hyvä sen kanssa lopettaa.

Piia oli tyytyväinen näkemäänsä ja niin olen minäkin tuntemaani. Vaikka paljon on kehitettävää, tuntuu kuitenkin, että yhteistyö on jo tässä vaihessa ihan mukavalla mallilla. Omasta tekemisestä yritän keskittyä käsiin vielä enemmän, yritän löytää lisää rentoutta ja esteillä myötäämään riittävästi lähtemättä kuitenkaan hypyssä hevosen edelle. Sissin kanssa tätä on helppo kehittää, kun se on lähtökohtaisesti niin paljon kevyempi ja rennompi edestä, kuin vaikka mitä Dee on. Tykkään kyllä tästä tammasta aina vaan kerta kerralta enemmän! :)

Alla video treeneistä

maanantai 13. helmikuuta 2017

Pakkasten jälkeen


Pakkasten lauhduttua Dee on liikkunut jälleen hyvin! Uskaltaisin sanoa, että se on näin sitä seuratessa elämänsä kunnossa.. Ja kuinka rakastankaan katsoa tuota elämän iloa, mitä tuolla hevosella aina on <3

lauantai 11. helmikuuta 2017

Superfoodit hevosen ruokavaliossa


Ennen muistan, kuinka aika paljon puhuttiin "yksinkertaisesta" ruokavaliosta hevosen kohdalla - se oli heinä kaura ja kivennäinen, ja sillä mentiin hevosen kuin hevosen kanssa. Nykyään tiedetään jo taas paljon enemmän, mm. sen, että pelkästään viljelty heinä on hevoselle liian yksipuolista lopulta. Luonnossa hevonen söisi paljon monipuolisemmin erilaisia luonnonantimia. Nykypäivänä hevosten ruokinnasta otetaan paljon enemmän selvää, ja on myös vihdoin pääosin ymmärretty, että se hyvälaatuinen karkea-/korsirehu on kuitenkin kaiken hevosen ruokinnan perusta, jonka päälle lähdetään rakentamaan ja täyttämään muuta lisäravintoa.

Olen kirjoittanut bloggaushistoriani aikana ennenkin hevosen ruokinnasta ja ruoansulatuksesta, koska ilman hevosen ruoansulatusmekanismin ymmärtämistä ja sitä, miten ravinto kulkee, mitä hevonen pystyy hyödyntämään ja mitä tarpeita sillä on, ei vain pysty rakentamaan tasapainoista ruokintaa hevoselle. Tänä aikana olen opiskellut ja tutkinut erilaisia artikkeleita, tutkimustuloksia, hevosen ruokinnan perusteita jne, jotta pystyn tarjoamaan omalle hevoselleni kaiken mogailun jälkeen oikeanlaisen ruokinnan, jotta hevonen voi pysyä terveenä ja se pystyy suorittamaan sille asetettuja tehtäviä. Asioita on opittu siis jälleen kerran aika pitkälle myös sen oman kantapään kautta - valitettavasti, mutta toisaalta onneksi edes sitten.

On turha esimerkiksi tuomita vaikka joku rehu huonoksi, kun se ei hevosellasi toiminut, tai toimi jotenkin muuten, kuin olisi toivottu, jos hevosella on jo vaikka valmiiksi elimistö aikaisemmasta ruokinnasta ja ruokintatottumuksista sekaisin. Siihen, miten milläkin hevosyksilöllä mikäkin rehu toimii, riippuu yksilöstä: hevosen ruoansulatuselimien tilasta, miten hevonen elää ja likkuu, ja ennen kaikkea, millaista on sen päärehu, jota se syö kaikista eniten - eli heinä. Pitää tietää, mitä heinä sisältää ja onko se hyginiselta ja ylipäätään fyysiseltä laadultaan hevoselle riittävän hyvää. Erittäin huonon heinän kanssa on vaikea korjata lisärehuilla puutoksia, tai ainakin se tulee hyvin kalliiksi, mutta toisaalta hyväkään heinä ei pelasta sitä, jos hevoselle syötetään ilman tietoa vain mututuntumalla vähän tuota ja tuota, ja kaikkea sekaisin, ja paljon suuria määriä yhdellä kerralla jne. Itse olen huomannut ruokinnassa, että monesti vähemmän on enemmän. Kuulinpa mm. hurjan väittämän tässä ihan vähän aikaa sitten, että suolistosairaalle hevoselle eläinlääkäri oli määrännyt hillittömiä määriä väkirehuja ympärivuorokautisen heinätarjoilun lisäksi, koska suoliston tulehdus on aiheuttanut imeytymishäiriön - eli ravinto ei imeydy, vaan se tulee suoraan läpi ulos. On vaikea ja hurjaa kuvitella, että kukaan eläinlääkäri vielä tänä päivänä uskoo, että ravinnosta imeytyisi enemmän ravintoaineita, mitä enemmän ruokaa (väkirehuja) hevosen eteen kannetaan, kun nykyään on jo aika laajalti tiedossa, että hevoselle ja sen ruoansulatukselle, eli myös imeytymiselle, kaikista parasta on hyvin pienet ruokinta-annokset tiheämmillä ruokintaväleillä...

Hevosen ruoansulatuskanavasta on hyvä muistaa seuraava rakenne, joka menee seuraavassa järjestyksessä: suu - mahalaukku - ohutsuoli - umpi- ja paksusuoli - peräsuoli. Jokaisessa osassa näistä tapahtuu ravinnon hajoitustoimintaa, poislukien peräsuoli, jossa jäljelle jäänyt rehumassa puristuu ulosteeksi ja poistuu elimistöstä. Vatsahaavataustaisen hevosen omistamisen puolesta olen aika paljon kirjoittanutkin jo hevosen vatsalaukun toiminnasta, joten ei siitä sen enempää. (Vanhempia ruokintatekstejä voi lukea mm. tästä ja tästä) Ravintoaineiden imeytyminen sen sijaan tapahtuu (jos tapahtuu) ohutsuolessa (keskisuurella hevosella noin huimat 20-25 metriä pitkä) ja paksusuolessa (ensi metrin pituiseen umpisuoleen ja siitä hevosen paksusuoleen, joka on noin 7 metriä pitkä). Suurin osa imeytymisestä tapahtuu hevosen ohutsuolessa, jossa entsyymit ja sappineste pilkkovat ravintoaineita. Ohutsuolessa imeytyvät yksinkertaiset hiilihydraatit eli sokerit ja tärkkelys, rasvat, suurin osa proteiineista, vitamiinit sekä kivennäisaineista kalsium ja magnesium. Ohutsuolessa pilkkoutuvat proteiinit imeytyvät sieltä aminohappoina. Kuidut ja ohutsuolessa pilkkoutumatta jääneet tärkkelys ja proteiinit siirtyvät sieltä umpi- ja paksusuoleen suolsitomikrobien hajoitettavaksi.

Imeytymiseen vaikuttaa hevosen vatsan, ohutsuolen ja paksusuolen terveydellinen tila, mutta myös se mitä ja minkälaisia määriä hevonen ylipäätään syö ja on elämässään syönyt, onko rehuerien vaihdokset tai suuren väkirehulisäykset suoritettu kuinka huolella ja ajan kanssa. Yhteensä hevosen syömällä ruoalla kestää kulkea koko tämän systeemin läpi yhteensä 36-54 tuntia - eli sen mitä hevonen tänään syö, ei tule vielä tänään ulos - eikä välttämättä vielä huomennakaan, vaan vasta kahden ja kolmen päivän kuluttua.


Super pitkän aasinsillan ja alustuspohdintani jälkeen päästään siihen, mistä halusin lähteä aluperin kirjoittamaan ja pääsen myös siihen, miksi alustin asian noin perinpohjaisesti ensin ennen varsinaisia aiheita ja tuotteita, joista haluan kertoa.

Sain yhteistyössä blogini kautta Chia de Gracialta tuotteita testiin ja tämä teksti on siis toteutettu yhteistyössä näin ollen Chia de Gracian kanssa. Sain valita tuotevalikoimasta tuotteet, jotka erityisesti juuri tällä hetkellä olisivat kokeilemisen arvoisia hevoselleni. Keskustelin Chia de Gracian Mirvan kanssa Deestä ja sen ongelmista, joista olemme jo pari vuotta aikaisemminkin keskustelleet - silloin kuitenkin rehukokeilu tyssäsi siihen, että Deen vatsa ei vaan kestänyt mitään muutoksia ruokinnassa tuolloin ja tässä osa syy pitkälle alustukselleni tähän tekstiin. Kun ruoansulatuselimistö reagoi kaikkeen negatiivisesti, kunnolla mikään ei imeydy jne, on totuudenperäinen kokeilu turhaa ja tuloksetonta. Nyt, kun Deen vatsan tilanne alkaa olla stabiili, ravintoaineiden imeytymiskyky on hyvä ja normaali, eikä hevonen ole reagoinut enää mihinkään vatsallaan yli vuoteen(!), uskallettiin lähteä kokeilemaan, mutta edelleen valikoiden vatsaystävällisiä tuotteita. Koska Deellä on kaiken tutkimisen jälkeen löydetty selkärangasta fasettinivelten oikealta puolelta tapaturmaperäiset vammat kolmesta nivelvälistä sekä si-nivelestä suoliluun läheltä oikealta puolelta, ja jotka ovat aiheuttaneet mahdollista kipua jo pitempään, joiden kautta vatsa on oireillut, ja oravanpyörä on ollut valmis - haluttiin lähteä kokeilemaan jotain niveliä ja myös vatsan toimintaa tukevia luonnontuotteita, joista mahdollisesti voisi olla Deelle apua.

Tästä päästään siihen, että mikään yksittäinen aine ei ole parantava ihmeaine - esimerkiksi nämä selän löydökset eivät koskaan katoa Deeltä mihinkään, mutta se pystyy elämään ja treenaamaan niiden kanssa tai niistä huolimatta. Nyt kun olemme saaneet tulehdustilan stopattua, rankaa tukevia lihaksia kehitettyä mahdollisimman monipuolisella harjoittelulla sekä säännöllisellä lihashuollolla, niin on myös järkevää lähteä tukemaan ruokinnan kautta tilannetta, jolla voisi olla apua kaiken tämän paranemis- ja hyvänä ylläpitämisprosessin kanssa. Jotta mikään aine voi imeytyä ja toimia edes teoriassa, pitää tosiaan se hevosen ruoansulatuselimistön olla kunnossa ja nyt olemme päässeet tähän pisteeseen. Ja on ollut ilo testata Deen ruokinnassa jotain uutta, ja vielä jotain sellaista, josta meille on ollut ihan selkeätä hyötyä.

Edessä kurkuma, taaempana sarviapilan siemen

Sain testiin kokeiltavaksi Chia de Gracialta sekä kurkuman, että sarviapilan siemenen. Näiden lisäksi sain oppaaksi 90 sivuisen kirjan yrteistä ja luonnonkasveista "Kanervasta karpaloon", jossa käydään läpi joukko yrttejä, niiden käyttötarkoituksia sekä käsitellään yleisesti hevosen ruokintaa. Erittäin hyvä pieni opus, jossa paljon tietoa ruokinnasta kiinnostuneille!


Voimakkaan orassin väristä kurkumaa päätettiin lähteä ensimmäisenä kokeilemaan, sillä kurkuma on ns. luonnon oma kortisoni - sen tehokkaimmista vaikutusaineista onkin erilaisten kipujen ja särkyjen torjuminen. Kurkumalla on sanottu olevan tutkitusti muitakin lääketieteellisiä vaikutuksia myös ihmisen käyttämänä mm. syöpähoidoissa, joita olen käynyt mielenkiinnosta googlettamassa ja erilaisia lähteitä selailemassa - niistä kuitenkaan sen enempää tähän.

Kurkuman sisältämä kurkumiini on se vaikuttava aine tulehdusten ja kipujen hoidossa - Chia de Gracian kurkumassa kurkumiinia on 2-4%. Kurkuman sanotaan vähentävän kipua yhtä tehokkaasti kuin parasetamoli ja siksi se voi mm. helpottaa nivelrikon oireita hyvin paljon. Kurkumaa käytetäänkin lääketieteessä erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, mutta esimerkiksi hevosilla myös sen merkittävistä käyttökohteista ovat myös erilaiset vatsavaivat, sillä se on antibakteerinen ja vahva antioksidantti, joka siis heikentää erilaisten bakteerien, virusten ja hiivojen elinkykyä.

Lisää vatsa- ja ruoansulatusvaivoihin kurkumasta voi lukea lisää CdG:n sivuilta tästä. Deellä kuitenkin lähdimme kurkumaa kokeilemaan juurikin tukemaan "tuki- ja liikuntaelinsairauden" ja mahdollisten rasituksesta johtuvien nivelkipujen hoidossa, terveenä pysyvän liikuntaelimistön tukemisessa. Vatsaystävällisyys oli tämän tuotteen plussa, ja lopullinen ratkaisu, että uskalsi lähteä tätä kokeilemaan ilman pelkoa siitä, että se ärsyttäisi vatsaa millään tavalla.

Toisena tuotteena kurkuman rinnalle kokeiltiin sarviapilan siementä. Sarviapilan siemestä sanotaan olevan apua hevosille, joilla on jonkin sortin niveongelmia tai nivelongelmien ehkäisyssä. Se on myös apuna nivelongelmaisten hyvin yleiseen sivuoireeseen, eli kylmän herkkyyteen. Kylmä sää pahentaa nivelongelmaisia ja aiheuttaa jäykkyyttä, ja tällaisissa tapauksissa suositellaankin mm. sarviapilan siemenen rinnalle kurkuman, boswellian tai pirunkouran syöttämistä.

Sarviapilan siemenellä on myös näiden lisäksi muita ominaisuuksia, se on mm. erinomainen proteiinin lähde, sekä jälleen myös ruoansulatuskanavan ongelmissa auttava. Sarviapilan siemenestä lisää tietoa tästä.


Vielä joulukuun alussa, kun saavuin lomareissultani takaisin, Dee oli lähes kolmen viikon kävelykuurin jälkeen liikkumiseltaan todella todella huono. Se ei kyennyt liikkumaan puhtaasti, se oli jäykkä, ei taipunut ja kun yritit taivuttaa, ihan kuin takapää olisi "tippunut" alta hetkellisesti. Olin aivan maassa, sillä hevonen oli juuri vielä syksyllä hoidettu klinikalla uudestaan piikittämällä nivelväleihin ja sen jälkeen se oli liikkunut niin niin hyvin, ettei ikinä. Hokinpolkeamavamma aiheutti pakollisen breikin liikuntaan, mutta koska tällaiset breikit aiheuttavat automaattisesti kropan jäykistymistä, olisi sitä täytynyt rohkeasti liikuttaa heti sen jälkeen, kun polkeman ontuma oli poissa. En ollut osannut ohjeistaa asiaa selkeästi ja toisaalta on vaikea toki ohjeistaakaan, kun ei ole itse paikalla. Kun Dee oli ontuman jälkeen lähtenyt takapäästään liikkumaan huonosti ja jäykästi, oli se jätetty varmuuden vuoksi kävelylle siihen asti, kun palasin takaisin.

Reissun jälkeen kotona minua odottu puuhevonen, joka ei mielellään liikkunut itse eteenpäin ollenkaan. Mietin kolmannen piikityksen suorittamista, mutta päätin lähteä ensin vielä omalla kotikonstilla liikkelle aloittaen kurkuman ja sarviapilan siemenen syötön, sekä vimmatusti vain hevosta pistämään liikkeelle paljon, usein, vaihtelevasti ja hyvillä pohjilla. Varasin myös ajan Deetä hoitavalle fyssarillekin, tosin aika saatiin tästä vasta kuukauden päähän.
Jos hevonen ei olisi tästä selkeästi parantunut - olisin ollut yhteydessä jälleen hoitavaan eläinlääkäriimme Vermoon.

Kurkumaan ja sarviapilan siementä Dee on syönyt seuraavilla annoksilla: kurkumaa 2rkl/pvä ja sarviapilan siementä 1 rkl/pvä, sarviapilan siementä voisi syöttää vielä enemmänkin, mutta koska se on aika voimakas proteiinin lähde, plus muut ravintoaineet kuten rauta ja fosfori pomppaisi liika-annostuksille sen myötä koko ruokinnassa, olemme päätyneet pienempään annokseen.

Ja kuin ihmeen kaupalla, Dee liike lähti yllätysvauhtia paranemaan. Jopa niin vauhdilla, että kuukauden päästä tästä, kun fyssarimme Selma tuli paikalle hoitamaan Deen, sain kuulla, ettei hevosen selkä ja kroppa ole ikinä ikinä tuntunut näin hyvältä, kuin mitä se silloin tuntui. Kuulemma tätä menoa häntä ei enää tarvita, kun saamme hoidettua tilanteet hyvin itsekin. Olin ja olen aika onnellinen tilanteesta! Ja tiesinhän minä, että hyviä edistysaskelia teimme ja Dee alkoi saamaan sivuhuomautuksen kehuja liikkumisestaan jopa yhdeltä suomen GP -tasolla kilpailleelta kouluratsastajalta, joten pakko se oli uskoa, ettei liikkuminen ollut hyvää pelkästään omien vaaleanpunaisten lasien läpi katsottuna, vaan myös muutenkin!


Johtuiko tuollainen edistyminen yhtäkkiä ilman eläinlääkärissä tehtävää hoitoa sitten mistä, niin ainoa asia, jota olen nyt viimeisen vuoden aikana muuttanut, on lisäämminen kurkuma ja sarviapilan siemen ruokintaan mukaan. Hyvin skeptisesti suhtauduin kokeiluun alkuun kylläkin, mutta nyt jo yli kahden kuukauden syötön jälkeen olen hyvin vakuuttunut. En ainakaan halua enää jättää näitä tuotteita pois - molempia, sekä kurkumaa että sarviapilan siementä voi syöttää pitkäkestoisestikin, eikä vain kuureina. Uskon, että pelkästäään yksittäiset rehut eivät pelasta kaikkea, tarvitaan juurikin sitä toimivaa ruoansulatusta, jossa ravintoaineet pääsevät imeytymään, runsasta liikuntaa hakien rentoa hevosta, joka käyttäisi kroppaansa oikein, ja tätä kautta lihasten kehittymistä tukemaan runkoa oikeisiin paikkoihin, hyvää palauttelua treenistä, mutta silti erittäin tärkeänä osana on ravinto, joka tukee hevosen elimistöä ja kroppaa - auttaa löytämään parannuskeinoja ja tätä kautta mahdollisesti helpottamaan oloja.

Ainoa asia johon ei ole löytynyt parannusta, mistä voin nyt näin pakkasten kiristyessä todeta, että kylmänsietokyky ei Deellä ole ainakaan parantunut sarviapilan siemenen syötön myötä mihinkään - se edelleen tarvitsee runsaan loimituksen niin ulos tarhaan, kuin alku- ja loppukäyntien ajaksi pysyäkseen vetreänä. Ilman ratsatsusloimea ei uskalla tehdä treeniä ollenkaan, kun kiristyy alemmas, kuin -5 astetta. Ja valitettavasti nyt vähän kireämmän pakkasjakson aikana olemme menneet viikon sisällä vähän huonompaan suuntaan taas - liikkuminen ei ole ihan niin vaivatonta ja elastista, ja vertyminen kestää vähän kauemmin.

Silti se, että olemme päässeet tähän pisteeseen nyt on lottovoitto. Vielä reilu kaksi kuukautta sitten tällaisesta tilanteesta ei osannut oikein uskaltaa edes ajatella - on ollut elettävä päivä kerrallaan. Nyt on jo kuitenkin suunnitteilla kauden ekoja startteja, mikäli estetreenit jatkuvat tästä eteenpäinkin yhtä hyvin kuin tähän asti. Dee on tuntunut hypyissään ihan todella hyvältä! Ja mikäli ilmat tästä vähän lämpenevät, että tarkenee mennä... ei ole Dee luotu näille leveysasteille - sen olisi pitänyt syntyä jonnekin palmujen katveeseen selkeästi... niinkuin minunkin.

Uskallan tämän myötä hyvin lämpimästi suositella Deen kaltaisille hevosille apuna nivel- ja liikuntaelinongelmiin molempia tuotteita ilman pelkoa vatsan ärtymisestä. Ainakin kokeilemisen arvoinen juttu, eikä kovin kalliiksikaan tule - 500g pussi kurkumaa maksaa 16,90€ ja 1,3kg sarviapilan siemen pussi maksaa 20,90€. Reilun kahden kuukauden syötön jälkeen aikaisemmin mainitsemillani annoksilla molemmissa pusseissa on vielä noin puolet jäljellä, eli pitkälle varmasti huhtikuuhun pärjäillään vielä näillä, ennen kun tarvitsee tehdä täydennystä!

Kiitos yhteistyöstä, kurkumasta ja sarviapilan siemenistä:

maanantai 6. helmikuuta 2017

Sipulin peltoralli


Hahhah, Sissi oli eilen pellolla aika vinkeä tapaus! :) Sillä ei ole vielä mikään kummoinen kunto, ja viime viikolla Pantsun treenien jälkeen tamma oli aika naatti vielä kaksi päivää kotona - ei puhettakaan, että se olisi tehnyt elettäkään säntäilyyn tai muihin juhlaliikkeisiin. Treenipäivän jälkeisenä päivänä juoksutin Sissin kevyesti, ja se oli kyllä sellainen tahmatassu. Olin tyytyväinen, kunhan sain kaikki askellajit rennosti läpi niin, että hevonen liikkui itsellään eteenpäin, ja sen jälkeen vain käveltiin, käveltiin ja käveltiin.

Olimme keskiviikkona Ainossa 6 -vuotiaiden tammojen kanssa Pantsun silmien alla ja jouduttiin kaikki kunnolla töihin ;)

Eiliseen sunnuntaihin mennessä tamma oli ilmeisen ladannut akkunsa, ja taas mentiin niin, että lumi pöllysi! Kuskilla oli vähän mukana pysymistä, mutta ai että tällainen lumisella pellolla treenailu on vaan aika ihanaa! Me ei päästä oikeastaan Deen kanssa kotona ollenkaan ulos liikkumaan nyt käyntiä lujempaa, kun meillä on kaikki paikat ja pohjat vaan jäässä, eikä ratsastettavia peltoja ole ollenkaan. Kyllä tällainen liikkuminen tekisi niin hyvää sillekin! Luulen kuitenkin, että kunnolliset ulkonaratsastelut saavat odottaa sen kanssa vasta kevääseen, kun lumet ja jäät sulavat pois...

Sissillä oli alkuun vähän köyrypukit mielessä ja meno ei ollut kovinkaan hallittua, mutta etenkin loppua kohden se liikkui jo tosi hienoja pätkiä ja oikein venytti koko kropastaan ja rentoutuikin vähän enemmän. Tämä tamma liikkuu mielestäni estehevoseksi aika kivasti ja siitä löytyy luonnostaan paljon vaihteita! Sen lisäksi se on ihan äärettömän miellyttävä ja pehmeä suustaan, ja vaikka se välillä vähän ottaisi lähtöjä, ei sen selässä ole kuitenkaan yhtään sellainen tunne, etteikö se tarvittaessa antaisi kiinni innostumisista huolimatta. Vaikka en ole kovinkaan montaa kertaa lopulta Sissillä vielä ratsastanut kaikekseltaan, niin sen kanssa on aika luottavainen fiilis kokoajan ja olo on kuin kotonaan sen selässä. Hirmu yritteliäs ja ihana tamma :)

Tämä on varmasti päivän paras otos :'D Maailman nopein Sipuli... Ihan pienet hepulit päällä.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Muistoja


Aika kuluu äkkiä. Nyt on yli kaksi viikkoa, kun rakas koirani Veeti nukkui pois... Vaikka monille eläimet ilmeisesti ovatkin "vain eläimiä", niin Veeti oli minulle paljon muutakin kuin "vain koira". Se oli oikeasti kaikista rakkain ystäväni viimeisen melkein 10 vuoden aikana. Olen kasvanut sinä aikana nuoresta tytöstä aikuiseksi, muuttanut pois kotoota omilleni Veeti seuranani, tavannut nykyisen avopuolisoni ja kokenut Veetin rinnalla paljon iloja ja suruja. Veeti oli koira, joka tykkäsi olla aina mukanani kaikkialla, lohduttanut surun hetkillä ja ilakoinut mukana, kun on ollut hauskaa. Sen pois meno on ollut pitkään pahin pelkoni, vaikka olenkin tiennyt, että se on väistämätöntä - kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti.

Minulle eläimet tuovat iloa omaan elämääni ja haluan tarjota niille arvoisensa kodin, jossa ne tuntevat olonsa pidetyksi ja niistä pidetään hyvää huolta - niitä rakastetaan. Ihmisten seura on usein valitettavan kyynistä ja julmaa - olemme usein ilkeitä toisiamme kohtaan mustamaalatessamme toisiamme, puhuessamme ikävästi muista ja käyttäytyessämme toisiamme kohtaan epäkunnioittavasti. Mutta eläimen seura on niin rehellistä aina. Ei tarvinnut koskaan miettiä, etteikö tuo karvakorva olisi aina iloinen nähdessäni minut, kun tulin kotiin - olin poissa sitten tunteja tai vain minuutin heittäessäni roskia ulos :) Meillä ihmisillä olisi aika paljon opittavaa eläimistä. Me kuvittelemme olevamme niin viisaita ja ainoita tässä maailmassa unohtaen, että maapallo ei ole pelkästään meitä ja minua varten, eikä muut elävät olennot ole vapaata riistaa. Kunnioitus puuttuu luontoa ja elämää kohtaan monesti.

Tämä kaksi viikkoa on ollut niin surun täyttämää aikaa, koska ikävä on niin kova. Oli se vaan niin upea koira - olen niin iloinen, että sain elää tuollaisen kaverin kanssa reilun 9 vuotta. Uskollisempaa ja luotettavampaa tyyppiä on vaikea löytää. Onneksi muistoiksi jäi iso kasa ihania kuvia tuosta tassuttajasta, joita haluan jotain jakaa nyt vielä tänne blogiinkin. Ihana Vempula 


COPYRIGHT

Heidin Nelivedot